Psalmów 78
1 Pieśń pouczająca. Asafa. Słuchaj, mój ludu, mego prawa, nakłońcie uszu ku słowom moich ust.
Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
2 Otworzę moje usta do przypowieści, opowiem starodawne tajemnice;
Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
3 Cośmy słyszeli i poznali i [co] nam opowiadali nasi ojcowie.
Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
4 Nie zataimy [tego] przed ich synami, opowiemy przyszłemu pokoleniu o chwale PANA, o jego mocy i cudach, które czynił.
Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Ustanowił bowiem świadectwo w Jakubie, nadał prawo w Izraelu i nakazał naszym ojcom, aby je oznajmiali swoim synom;
Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
6 Aby poznało przyszłe pokolenie, synowie, którzy się urodzą; aby powstawszy, przekazywali [je] swoim synom;
Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
7 Żeby pokładali w Bogu nadzieję i nie zapominali o dziełach Boga, lecz strzegli jego przykazań;
Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
8 Żeby nie byli, jak ich ojcowie, pokoleniem opornym i nieposłusznym; pokoleniem, które nie przygotowało swego serca i którego duch nie był wierny Bogu.
Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
9 Synowie Efraima, uzbrojeni i wyposażeni w łuki, w dniu bitwy wycofali się.
Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
10 [Bo] nie strzegli przymierza Boga i nie chcieli postępować według jego prawa.
Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
11 Zapomnieli o jego dziełach i cudach, które im ukazał.
Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
12 Przed ich ojcami czynił cuda w ziemi Egiptu, na polu Soanu.
Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
13 Rozdzielił morze i przeprowadził ich, i sprawił, że wody stanęły jak wał.
Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
14 Prowadził ich w obłoku za dnia, a całą noc w blasku ognia.
Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
15 Rozszczepił skały na pustyni i napoił ich jakby z wielkich głębin.
Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
16 Wydobył strumienie ze skały i sprawił, że wody płynęły jak rzeki.
Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
17 Lecz [oni] jeszcze więcej grzeszyli przeciwko niemu i pobudzili do gniewu Najwyższego na pustyni;
Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
18 I wystawiali Boga na próbę w swych sercach, żądając pokarmu według swego pragnienia.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
19 I mówili przeciwko Bogu tymi słowy: Czy Bóg może zastawić stół na tej pustyni?
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
20 Oto uderzył w skałę i wypłynęły wody, i wezbrały strumienie; czy będzie mógł też dać chleb? Czy przygotuje mięso swemu ludowi?
Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
21 Gdy PAN [to] usłyszał, rozgniewał się i ogień zapłonął przeciw Jakubowi, i gniew wybuchnął przeciw Izraelowi;
Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
22 Bo nie uwierzyli Bogu i nie zaufali jego zbawieniu;
Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
23 Choć rozkazał chmurom w górze i bramy nieba otworzył.
Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
24 I zesłał im [jak] deszcz mannę do jedzenia, i zboże z nieba im dał.
Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
25 Człowiek jadł chleb anielski; zesłał im pokarm do syta.
He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
26 Wzbudził na niebie wiatr ze wschodu i sprowadził swą mocą wiatr południowy.
Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
27 Zesłał im mięso jak pył i ptactwo skrzydlate jak piasek morski.
Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
28 Spadło ono pośrodku ich obozu, wokół ich namiotów.
Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
29 Jedli i w pełni się nasycili; dał im, czego pragnęli.
Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
30 [A gdy] jeszcze nie zaspokoili swego pragnienia, [gdy] jeszcze pokarm był w ich ustach;
Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
31 Spadł na nich gniew Boży i zabił ich tłustych, a znakomitszych z Izraela powalił.
Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
32 Mimo to nadal grzeszyli i nie wierzyli jego cudom;
Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Dlatego sprawił, że ich dni przemijały w marności, a ich lata – w trwodze.
Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34 Gdy ich zabijał, szukali go; nawracali się i o świcie szukali Boga;
Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35 Przypominali sobie, że Bóg [jest] ich skałą, że Bóg Najwyższy – ich Odkupicielem;
Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36 Pochlebiali mu jednak swoimi ustami i okłamywali go swym językiem;
Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37 A ich serce nie było przed nim szczere i nie byli wierni jego przymierzu.
Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38 On jednak, będąc miłosiernym, przebaczał ich nieprawości i nie wytracał [ich]; często odwracał swój gniew i nie pobudzał całej swej zapalczywości;
Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39 Bo pamiętał, że są ciałem; wiatrem, który ulatuje i nie wraca.
Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40 Jak często pobudzali go do gniewu na pustyni [i] zasmucali go na pustkowiu!
Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41 Odwracali się i wystawiali Boga na próbę, i stawiali granice Świętemu Izraela.
Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
42 Nie pamiętali jego ręki [ani] dnia, w którym ich wybawił z utrapienia;
Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
43 Gdy czynił swe znaki w Egipcie i swe cuda na polu Soanu;
Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
44 Gdy zamienił w krew ich rzeki i ich strumienie, tak że nie mogli [z nich] pić.
Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
45 Zesłał na nich rozmaite muchy, aby ich kąsały, i żaby, aby ich niszczyły;
Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
46 I dał robactwu ich plony, a ich pracę szarańczy.
Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
47 Zniszczył gradem ich winorośle, a sykomory szronem.
Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
48 Ich bydło wydał na pastwę gradu, a ich stada [na pastwę] błyskawic.
Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
49 Wylał na nich żar swojego gniewu, zapalczywość, oburzenie i udrękę, zesławszy na nich złych aniołów.
Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
50 Otworzył drogę dla swego gniewu, nie zachował ich duszy od śmierci, a ich życie wydał zarazie;
Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
51 Wytracił wszystko pierworodne w Egipcie, pierwociny [ich] mocy w namiotach Chama;
Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
52 Ale swój lud wyprowadził jak owce i wiódł ich po pustyni jak stado.
Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
53 Prowadził ich bezpiecznie, tak że się nie lękali, a ich wrogów przykryło morze;
Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
54 I przyprowadził ich do swej świętej granicy; do góry, którą nabyła jego prawica.
Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
55 Wypędził przed nimi narody, sznurem wyznaczył im dziedzictwo, żeby pokolenia Izraela mieszkały w swoich namiotach.
Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
56 Oni jednak wystawiali na próbę i pobudzali do gniewu Boga Najwyższego, i nie strzegli jego świadectw.
Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
57 Lecz odwrócili się i postępowali przewrotnie jak ich ojcowie, schodzili z drogi jak łuk zawodny.
Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
58 Pobudzali go bowiem do gniewu przez swe wyżyny i rzeźbionymi posągami wzbudzali jego zazdrość.
Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
59 Gdy Bóg [to] usłyszał, rozgniewał się i wielce wzgardził Izraelem.
Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
60 I opuścił przybytek w Szilo; namiot, [który] rozbił wśród ludzi;
Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
61 I oddał w niewolę swoją moc i swoją chwałę w ręce wroga.
Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
62 Wydał swój lud pod miecz i rozgniewał się na swoje dziedzictwo.
Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
63 Ich młodzieńców pochłonął ogień, a ich dziewic nie wydano za mąż.
Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
64 Ich kapłani padli od miecza, a ich wdowy nie lamentowały.
Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
65 Lecz potem Pan ocknął się jak ze snu, jak mocarz wykrzykujący od wina.
Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
66 I uderzył na tyły swoich wrogów, okrył ich wieczną hańbą.
Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
67 Ale choć wzgardził namiotem Józefa i pokolenia Efraima nie wybrał;
Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
68 Jednak wybrał pokolenie Judy, górę Syjon, którą umiłował.
Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
69 I zbudował swoją świątynię jak wysoki [pałac]; jak ziemię, którą ugruntował na wieki.
Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
70 Wybrał też Dawida, swego sługę; wziął go z owczych zagród;
Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
71 Przywołał go, gdy chodził za karmiącymi [owcami], aby pasł Jakuba, jego lud, i Izraela, jego dziedzictwo.
Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
72 A on ich pasł w prawości swego serca i prowadził ich roztropną ręką.
Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
