Hioba 21
1 A odpowiadając Ijob rzekł:
Job vastasi ja sanoi:
2 Słuchajcież z pilnością słów moich, a będzie mi to od was pociechą.
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Znoście mię, a ja będę mówił; a gdy domówię, naśmiewajcie się.
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 Izaż do człowieka obracam narzekanie moje? a ponieważ mam o co, jakoż się niema trapić duch mój?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Wejrzyjcież na mię, a zdumiewajcie się, a połóżcie rękę na usta wasze.
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Bo co sobie wspomnę, tedy się lękam, a strach zdejmuje ciało moje.
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Przeczże niepobożni żyją, starzeją się, i wzmagają się w bogactwa?
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Nasienie ich trwałe jest przed obliczem ich z nimi, a rodzina ich przed oczyma ich.
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 Domy ich bezpieczne od strachu, a niemasz rózgi Bożej nad nimi.
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 Byk ich przypuszczon bywa, a nie traci nasienia; krowa ich rodzi, a nie pomiata.
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 Wypuszczają maluczkie dziatki swoje jako trzodę, a synowie ich wyskakują.
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 Wykrzykają przy bębnie i przy harfie, a weselą się przy głosie muzyki.
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 Którzy mawiają Bogu: Odejdź od nas; bo dróg twoich znać nie chcemy.
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 Któż jest Wszechmocny, abyśmy mu służyli? a cóż nam to pomoże, choćbyśmy mu się modlili?
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 Ale oto, dobra ich nie są w rękach ich; przetoż rada niepobożnych daleka jest odemnie.
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 Częstoż pochodnia niepobożnych gaśnie? a zginienie ich przychodzi na nich? Oddziela im Bóg boleści w gniewie swoim.
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 Stawają się jako plewa przed wiatrem, i jako perz, który wicher porywa.
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 Bo Bóg chowa synom jego pomstę jego; nadgradza mu, aby to poczuł.
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 Oglądają oczy jego nieszczęście swoje, a z popędliwości Wszechmocnego pić będzie.
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 Co za staranie jego o domu jego po nim, gdyż liczba miesięcy jego umniejszona jest?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 Izali Boga kto nauczy umiejętności, gdyż on wysokich sądzi?
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 Ten umiera w doskonałej sile swojej, gdy zewsząd bezpieczny i spokojny jest;
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 Gdy piersi jego pełne są mleka, a szpik kości jego odwilża się,
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 Inny zaś umiera w gorzkości ducha, który nie jadał z uciechą.
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 Spólnie w prochu leżeć będą, a robaki ich okryją.
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Oto ja znam myśli wasze i zamysły, które przeciwko mnie złośliwie zmyślacie.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 Bo mówicie: Gdzież jest dom książęcy? gdzie namiot przybytków niepobożnych?
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 Izaliście nie pytali podróżnych? a znaków ich izali znać nie chcecie?
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 Że w dzień zatracenia zły zachowany bywa, w dzień, którego gniew przywiedziony bywa.
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 Któż mu oznajmi w oczy drogę jego? a to, co czynił, kto mu odpłaci?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 Wszakże i on do grobów zaprowadzony będzie, a w kupie umarłych zawżdy zostanie.
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 Słodnieją mu bryły grobowe, i ciągnie za sobą wszystkich ludzi; a tych, którzy go poprzedzili, niemasz liczby.
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 Jakoż mię tedy próżno cieszycie, gdyż w odpowiedziach waszych zostaje kłamstwo?
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
