Psalmen 107
1 Brengt Jahweh dank, want Hij is goed, En zijn genade duurt eeuwig!
Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 Zo moeten getuigen, die door Jahweh verlost zijn, En door Hem uit de nood zijn gered;
Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
3 Die Hij van alle kant hierheen heeft gebracht, Van oost en west, van noord en zuid.
Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
4 Sommigen doolden in woestijn en wildernis rond, Zonder de weg naar hun woonplaats te vinden;
Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
5 Ze leden honger en dorst, En hun leven verkwijnde.
Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
6 Maar ze riepen Jahweh aan in hun nood, En Hij verloste hen van hun angsten:
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
7 Hij bracht ze weer op de veilige weg, Zodat ze hun woonplaats bereikten.
Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
8 Laat ze Jahweh voor zijn goedheid dan danken, En voor zijn wonderen voor de kinderen der mensen:
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
9 Want den dorstige heeft Hij gelaafd, Den hongerige heeft Hij verzadigd!
Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
10 Anderen zaten in duister en donker, In ellende en boeien gekluisterd;
Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
11 Want ze hadden zich tegen Gods geboden verzet, En de vermaning van den Allerhoogste veracht;
Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
12 Zo was door rampspoed de moed hun ontzonken, En reddeloos stortten ze neer.
Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
13 Maar ze riepen Jahweh aan in hun nood, En Hij verloste hen van hun angsten:
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
14 Hij haalde ze uit het duister en donker, En verbrak hun boeien.
Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
15 Laat ze Jahweh voor zijn goedheid dan danken, En voor zijn wonderen voor de kinderen der mensen:
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
16 Want metalen poorten heeft Hij verbrijzeld, Ijzeren grendels in stukken geslagen!
Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Anderen werden ziek door hun zondige wandel, Hadden smarten te lijden om hun schuld;
Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
18 Alle voedsel begon hun te walgen, En ze stonden al dicht bij de poorten des doods.
Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
19 Maar ze riepen Jahweh aan in hun nood, En Hij verloste hen van hun angsten.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
20 Hij sprak: en ze werden genezen, En Hij ontrukte hen weer aan het graf.
Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
21 Laat ze Jahweh voor zijn goedheid dan danken, En voor zijn wonderen voor de kinderen der mensen:
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
22 Laat ze dankoffers brengen, En jubelend zijn werken vermelden!
Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
23 Anderen staken op schepen in zee, Om handel te drijven op de onmetelijke wateren.
Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
24 Ook zij hebben Jahweh’s werken aanschouwd, In de kolken zijn wonderen.
He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
25 Hij sprak: en er stak een stormwind op, Die zwiepte de golven omhoog;
Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
26 Ze vlogen op naar de hemel, ploften neer in de diepten, En vergingen van angst;
Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
27 Ze rolden en tuimelden, als waren ze dronken, En al hun zeemanschap was tevergeefs.
Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
28 Maar ze riepen Jahweh aan in hun nood, En Hij verloste hen van hun angsten:
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
29 Hij bedaarde de storm tot een bries, En de golven legden zich neer;
Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
30 Wat waren ze blij, toen het kalm was geworden, En Hij hen naar de verbeide haven geleidde!
Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
31 Laat ze Jahweh voor zijn goedheid dan danken, En voor zijn wonderen voor de kinderen der mensen:
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
32 Hem in de volksgemeente roemen, Hem in de raad der oudsten prijzen!
Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
33 Rivieren maakt Hij tot steppe, Waterbronnen tot dorstige grond;
Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 Vruchtbaar land tot zilte bodem, Om de boosheid van zijn bewoners.
Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
35 Maar van de steppe maakt Hij een vijver, Waterbronnen van het dorre land;
Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
36 Daar zet Hij de hongerigen neer, Om er zich een woonplaats te stichten.
Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
37 Ze bezaaien hun akkers, beplanten hun gaarden, En oogsten hun vruchten.
Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
38 Hij zegent hen: ze worden zeer talrijk, En Hij vermeerdert hun vee.
Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
39 En nemen ze af in getal, en gaan ze ten onder Door verdrukking, ellende en jammer:
Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
40 Dan geeft Hij de tyrannen prijs aan de schande, En laat ze door de wildernis dolen.
Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
41 Maar den arme heft Hij uit de ellende weer op, En maakt zijn geslacht weer talrijk als kudden:
Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
42 De vromen zien het, en juichen; Maar wat boos is, zwijgt stil.
Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
43 Wie wijs is, neemt het ter harte, En beseft de goedheid van Jahweh!
Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
