Psalmen 106
1 Halleluja! Looft Jahweh, want Hij is goed En zijn genade duurt eeuwig!
Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 Wie kan Jahweh’s machtige daden vermelden, En heel zijn glorie verkonden?
Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
3 Gelukkig hij, die de wet onderhoudt, En altijd het goede blijft doen!
Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
4 Wees ons indachtig, o Jahweh, Om uw liefde voor uw volk; Zoek ons op met uw heil,
Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
5 Opdat wij het geluk uwer vrienden aanschouwen, Met uw blijde volk ons verblijden, Met uw erfdeel mogen roemen!
Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
6 Ach, wij hebben gezondigd met onze vaderen, Wij hebben misdreven en kwaad gedaan!
Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
7 Onze vaderen in Egypte Hebben al niet op uw wonderen gelet; En zonder aan uw talrijke gunsten te denken, Zich bij de Rode Zee tegen den Allerhoogste verzet!
Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
8 Toch redde Hij hen om wille van zijn Naam, En om zijn almacht te tonen:
Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
9 Hij bedreigde de Rode Zee, ze liep droog, Hij leidde hen tussen de golven als door een uitgedroogd land.
Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
10 Hij redde hen uit de hand van hun haters, Verloste hen uit de macht van hun vijand;
Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
11 De wateren spoelden over hun vijanden heen, En geen bleef er over!
Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
12 Toen sloegen ze geloof aan zijn woorden, En zongen zijn lof.
Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
13 Maar spoedig waren ze weer zijn werken vergeten, En wachtten zijn raadsbesluiten niet af;
Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
14 Ze gaven zich in de woestijn aan hun gulzigheid over, En stelden God op de proef in de steppe.
He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
15 Hij schonk hun wat ze Hem vroegen, Maar Hij liet ze er spoedig van walgen.
Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
16 Daarna werden ze in hun kamp afgunstig op Moses, En op Aäron, aan Jahweh gewijd.
Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
17 Maar de aarde spleet open, zwolg Datan in, En bedolf de bent van Abiram;
Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
18 Vuur verbrandde hun aanhang, Vlammen verteerden de bozen!
Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
19 Dan maakten ze een kalf bij de Horeb, En wierpen zich voor een afgietsel neer;
He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
20 Ze verruilden hun Glorie Voor het beeld van een grasvretend rund.
Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
21 Ze vergaten God, hun Verlosser Die grote dingen in Egypte had gedaan,
He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
22 Wonderwerken in het land van Cham, Ontzaglijke daden bij de Rode Zee.
Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
23 En zeker had Hij hun verdelging beslist, Als Moses, zijn geliefde, er niet was geweest; Maar deze stelde zich tegen Hem in de bres, Om Hem te weerhouden, hen in zijn toorn te vernielen.
Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
24 Later versmaadden ze het heerlijke land, En sloegen geen geloof aan zijn woord;
Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
25 Ze begonnen in hun tenten te morren, En luisterden niet naar Jahweh’s stem.
Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
26 Toen stak Hij zijn hand tegen hen op: Hij zou ze neerslaan in de woestijn,
Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
27 Hun zaad verstrooien onder de volken, Ze over vreemde landen verspreiden!
Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
28 Dan weer koppelden ze zich aan Báal-Peor, En aten de offers van levenloze wezens;
Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
29 Ze tergden Hem door hun gedrag, Zodat er een slachting onder hen woedde.
Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
30 Toen trad Pinechas op, om de misdaad te wreken, En de slachting hield op;
Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
31 Het werd hem tot verdienste gerekend, Van geslacht tot geslacht voor altijd.
Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
32 Ook bij de wateren van Meriba hebben ze Hem getergd, En ging het Moses om hunnentwil slecht:
Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
33 Want ze hadden zijn stemming verbitterd, Zodat hem onbezonnen woorden ontsnapten.
Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
34 Ook verdelgden ze de volkeren niet, Zoals Jahweh het hun had bevolen;
Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
35 Maar ze vermengden zich met de heidenen, En leerden hun gewoonten aan:
Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
36 Ze vereerden hun beelden, en die werden hun strik;
Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
37 Ze brachten hun zonen en dochters aan de goden ten offer;
Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
38 Ze gingen onschuldig bloed vergieten, Het bloed van hun zonen en dochters; Ze offerden het aan de beelden van Kanaän, En het land werd door hun bloedschuld ontwijd.
Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
39 Zo bezoedelden ze zich door eigen maaksels, En dreven overspel met het werk hunner handen!
Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
40 Toen werd Jahweh vergramd op zijn volk, En zijn erfdeel begon Hem te walgen:
Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
41 Hij leverde ze aan de heidenen uit, En hun haters werden hun meesters;
Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
42 Ze werden verdrukt door hun vijand, Moesten bukken onder hun macht.
Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
43 En al bracht Hij hun telkens verlossing, Ze bleven in hun opstand volharden! Maar werden ze door hun misdaad vermorzeld,
Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
44 Dan zag Hij neer op hun nood, zodra Hij hun smeken vernam;
Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
45 Dan was Hij voor hen zijn verbond weer indachtig, Had deernis met hen naar zijn grote ontferming;
Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
46 Dan liet Hij hen genade vinden, Bij die hen hadden weggevoerd.
Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
47 Ach, red ons Jahweh, onze God, En breng ons uit het land der heidenen samen: Opdat wij uw heilige Naam mogen danken, En uw heerlijkheid prijzen!
Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
48 Gezegend zij Jahweh, Israëls God, van eeuwigheid tot eeuwigheid! Laat heel het volk het herhalen: Amen! Halleluja!
Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
