Markus 10
1 U u yǝrdin ⱪozƣilip, Yǝⱨudiyǝ ɵlkisi tǝrǝpliridin ɵtüp, Iordan dǝryasining u ⱪetidiki rayonlarƣimu bardi. Top-top adǝmlǝr yǝnǝ uning ǝtrapiƣa olixiwalƣanidi. U aditi boyiqǝ ularƣa tǝlim berixkǝ baxlidi.
Ja kuin hän sieltä läksi, tuli hän Juudan maan äärille sen maakunnan kautta, joka on sillä puolella Jordania. Ja kansa kokoontui taas hänen tykönsä, ja niinkuin hän oli tottunut, niin hän taas opetti heitä.
2 Bǝzi Pǝrisiylǝr uning yeniƣa kelip uni ⱪiltaⱪⱪa qüxürüx mǝⱪsitidǝ uningdin: — Bir adǝmning ayalini talaⱪ ⱪilixi Tǝwrat ⱪanuniƣa uyƣunmu? — dǝp soridi.
Ja Pharisealaiset tulivat ja kysyivät häneltä: saako mies vaimonsa hyljätä? kiusaten häntä.
3 Lekin u jawabǝn: — Musa [pǝyƣǝmbǝr] silǝrgǝ nemǝ dǝp buyruƣan? — dedi.
Mutta hän vastaten sanoi heille: mitä Moses teille käski?
4 Ular: — Musa [pǝyƣǝmbǝr] kixining ayalini bir parqǝ talaⱪ heti yezipla talaⱪ ⱪilixiƣa ruhsǝt ⱪilƣan, — deyixti.
He sanoivat: Moses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä.
5 Əysa ularƣa: — Tax yürǝklikinglardin u silǝrgǝ bu ǝmrni pütkǝn;
Ja Jesus vastaten sanoi heille: teidän sydämenne kovuuden tähden kirjoitti hän teille sen käskyn.
6 lekin Huda alǝm apiridǝ bolƣinida [insanlarni] «Ər wǝ ayal ⱪilip yaratti».
Mutta luomisen alusta on Jumala heidät luonut mieheksi ja vaimoksi.
7 «Xu sǝwǝbtin ǝr kixi ata-anisidin ayrilidu, ayali bilǝn birlixip
Sentähden pitää ihmisen eriämän isästänsä ja äidistänsä, ja pitää vaimoonsa yhdistymän.
8 ikkilisi bir tǝn bolidu». Xundaⱪ ikǝn, ǝr-ayal ǝmdi ikki tǝn ǝmǝs, bǝlki bir tǝn bolidu.
Ja niin tulevat kaksi yhdeksi lihaksi, niin ettei he ole silleen kaksi, mutta yksi liha.
9 Xuning üqün, Huda ⱪoxⱪanni insan ayrimisun, — dedi.
Mitä siis Jumala on yhteen sovittanut, ei ihmisen pidä sitä eroittaman.
10 Ular ɵygǝ ⱪaytip kelip kirgǝndǝ, muhlisliri uningdin bu ⱨǝⱪtǝ soridi.
Ja hänen opetuslapsensa kysyivät taas häneltä kotona siitä asiasta.
11 U ularƣa: — Ayalini talaⱪ ⱪilip, baxⱪa birini ǝmrigǝ alƣan kixi ayaliƣa gunaⱨ ⱪilip zina ⱪilƣan bolidu.
Ja hän sanoi heille: kuka ikänä hylkää vaimonsa, ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.
12 Erini ⱪoyuwetip, baxⱪa ǝrgǝ tǝgkǝn ayalmu zina ⱪilƣan bolidu, — dedi.
Ja jos vaimo hylkää miehensä ja huolee toiselle, hän tekee huorin.
13 Ⱪolungni tǝgküzgǝysǝn dǝp, kixilǝr kiqik balilirini uning aldiƣa elip keliwatatti. Biraⱪ muhlislar elip kǝlgǝnlǝrni ǝyiblidi.
Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän heihin rupeais; niin opetuslapset nuhtelivat niitä, jotka heitä toivat.
14 Buni kɵrgǝn Əysa aqqiⱪlinip, muhlisliriƣa: Balilar aldimƣa kǝlsun, ularni tosmanglar. Qünki Hudaning padixaⱨliⱪi dǝl muxundaⱪlarƣa tǝwǝdur.
Mutta kuin Jesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: sallikaat lasten tulla minun tyköni, ja älkäät kieltäkö heitä; sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
15 Mǝn silǝrgǝ xuni bǝrⱨǝⱪ eytip ⱪoyayki, Hudaning padixaⱨliⱪini sǝbiy balidǝk ⱪobul ⱪilmisa, uningƣa ⱨǝrgiz kirǝlmǝydu, — dedi.
Totisesti sanon minä teille: jokainen, joka ei Jumalan valtakuntaa ota vastaan niinkuin lapsi, ei hän suinkaan siihen tule sisälle.
16 Xuning bilǝn u balilarni ⱪuqiⱪiƣa elip, ularƣa ⱪollirini tǝgküzüp bǝht tilidi.
Ja hän otti heitä syliinsä, ja pani kätensä heidän päällensä, ja siunasi heitä.
17 U yolƣa qiⱪⱪanda, birsi uning aldiƣa yügürüp kelip, uning aldida tizlinip uningdin: — I yahxi ustaz, mǝn ⱪandaⱪ ⱪilsam mǝnggülük ⱨayatⱪa mirasliⱪ ⱪilimǝn? — dǝp soridi. (aiōnios g166)
Ja kuin hän oli lähtenyt ulos tielle, tuli yksi juosten, lankesi polvillensa hänen eteensä ja kysyi häneltä: hyvä Mestari! mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän perisin? (aiōnios g166)
18 Lekin Əysa uningƣa: — Meni nemixⱪa yahxi dǝysǝn? Pǝⱪǝt biridin, yǝni Hudadin baxⱪa ⱨeqkim yahxi ǝmǝstur.
Niin Jesus sanoi hänelle: miksis sanot minun hyväksi? Ei kenkään ole hyvä, vaan yksin Jumala.
19 Sǝn Tǝwrattiki «Zina ⱪilma, ⱪatilliⱪ ⱪilma, oƣriliⱪ ⱪilma, yalƣan guwaⱨliⱪ bǝrmǝ, hiyanǝt ⱪilma, ata-anangni ⱨɵrmǝt ⱪil» degǝn pǝrⱨiz-pǝrzlǝrni bilisǝn, — dedi.
Kylläs käskyt tiedät: ei sinun pidä huorin tekemän: ei sinun pidä tappaman: ei sinun pidä varastaman: ei sinun pidä väärää todistusta sanoman: ei sinun pidä pettämän: kunnioita isääs ja äitiäs.
20 U adǝm jawabǝn: — Ustaz, bularning ⱨǝmmisigǝ kiqikimdin tartip ǝmǝl ⱪilip keliwatimǝn, — dedi.
Mutta se vastasi ja sanoi hänelle: Mestari, nämä kaikki olen minä pitänyt hamasta minun nuoruudestani.
21 Əysaning uningƣa ⱪarap muⱨǝbbiti ⱪozƣaldi wǝ uningƣa: — Sǝndǝ yǝnǝ bir ix kǝm. Berip pütün mal-mülkingni setip, pulini yoⱪsullarƣa bǝrgin wǝ xundaⱪ ⱪilsang, ǝrxtǝ hǝzinǝng bolidu; andin kelip krestni kɵtürüp manga ǝgǝxkin! — dedi.
Mutta kuin Jesus katsahti hänen päällensä, rakasti hän häntä, ja sanoi hänelle: yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna vaivaisille; ja sinulla pitää oleman tavara taivaassa: ja tule, seuraa minua, ottain risti.
22 Lekin muxu sɵzni anglap, uning qirayi tutulup, ⱪayƣuƣa qɵmüp u yǝrdin kǝtti. Qünki uning mal-dunyasi naⱨayiti kɵp idi.
Mutta hän tuli siitä puheesta murheelliseksi, ja meni pois murheissansa; sillä hänellä oli paljo tavaraa.
23 Andin Əysa qɵrisigǝ sǝpselip ⱪarap, muhlisliriƣa: — Mal-dunyasi kɵplǝrning Hudaning padixaⱨliⱪiƣa kirixi nemidegǝn tǝsliktǝ bolidu-ⱨǝ! — dedi.
Ja kuin Jesus katsahti ympärillensä, sanoi hän opetuslapsillensa: kuinka työläästi ne, joilla varaa on, tulevat Jumalan valtakuntaan!
24 Muhlislar uning sɵzlirigǝ intayin ⱨǝyran boluxti, lekin Əysa ularƣa yǝnǝ jawabǝn: — Balilirim, mal-mülükkǝ tayanƣanlar üqün Hudaning padixaⱨliⱪiƣa kirix nemidegǝn tǝs-ⱨǝ!
Mutta opetuslapset hämmästyivät näistä hänen sanoistansa. Niin Jesus taas vastaten sanoi: rakkaat pojat! kuinkas työläs on niiden tulla Jumalan valtakuntaan, jotka tavaroihinsa uskaltavat.
25 Tɵgining yingnining kɵzidin ɵtüxi bay adǝmning Hudaning padixaⱨliⱪiƣa kirixidin asandur! — dedi.
Huokiampi on kamelin käydä neulan silmän lävitse, kuin rikkaan Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
26 Ular buni anglap intayin bǝk ⱨǝyran boluxup, bir-biridin: Undaⱪta, kim nijatⱪa erixǝlǝydu? — dǝp soraxti.
Mutta he hämmästyivät vielä sitte sangen suuresti, sanoen keskenänsä: ja kuka taitaa autuaaksi tulla?
27 Əysa ularƣa ⱪarap: — Bu ix insan bilǝn wujudⱪa qiⱪixi mumkin ǝmǝs, lekin Huda üqün mumkin ǝmǝs bolmaydu; qünki Hudaƣa nisbǝtǝn ⱨǝmmǝ ix mumkin bolidu, — dedi.
Niin Jesus katsahti heidän päällensä, ja sanoi: ihmisten tykönä on se mahdotoin, mutta ei Jumalan tykönä; sillä kaikki ovat Jumalan tykönä mahdolliset.
28 Buning bilǝn Petrus uningƣa: — Mana, biz bolsaⱪ, ⱨǝmmini taxlap sanga ǝgǝxtuⱪ!? — degili turdi.
Niin Pietari rupesi sanomaan hänelle: katso, me olemme kaikki antaneet ylön, ja seuranneet sinua.
29 Əysa uningƣa jawabǝn mundaⱪ dedi: — Mǝn silǝrgǝ bǝrⱨǝⱪ xuni eytip ⱪoyayki, mǝn üqün wǝ hux hǝwǝr üqün ɵyi, aka-ukiliri, aqa-singilliri, atisi, anisi, ayali, baliliri yaki yǝr-zeminliridin waz kǝqkǝnlǝrning ⱨǝmmisi
Mutta Jesus vastasi ja sanoi: totisesti sanon minä teille: ei ole kenkään, joka jätti huoneen, taikka veljet eli sisaret, taikka isän eli äidin, taikka vaimon eli lapset, taikka pellot, minun ja evankeliumin tähden,
31 Lekin xu qaƣda nurƣun aldida turƣanlar arⱪiƣa ɵtidu, nurƣun arⱪida turƣanlar aldiƣa ɵtidu.
Mutta monta ensimäistä tulee jälkimäiseksi, ja jälkimäistä ensimäiseksi.
32 Ular Yerusalemƣa qiⱪidiƣan yolda idi, Əysa ⱨǝmmining aldida ketiwatatti. [Muhlisliri] bǝk ⱨǝyran idi ⱨǝmdǝ uningƣa ǝgǝxkǝnlǝrmu ⱪorⱪunq iqidǝ ketiwatatti. Əysa on ikkǝylǝnni yǝnǝ ɵz yeniƣa tartip, ularƣa ɵz bexiƣa qüxidiƣanlirini uⱪturuxⱪa baxlap:
Mutta he olivat tiellä menemässä ylös Jerusalemiin; ja Jesus kävi heidän edellänsä, ja he hämmästyivät, ja seurasivat häntä ja pelkäsivät. Ja hän otti taas ne kaksitoistakymmentä tykönsä ja rupesi heille sanomaan, mitä hänelle tapahtuva oli:
33 — Mana biz ⱨazir Yerusalemƣa qiⱪip ketiwatimiz. Insan’oƣli bax kaⱨinlar wǝ Tǝwrat ustazliriƣa tapxurulidu. Ular uni ɵlümgǝ mǝⱨkum ⱪilidu wǝ yat ǝlliklǝrgǝ tapxuridu.
Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylön pappein päämiehille ja kirjanoppineille, ja he tuomitsevat hänen kuolemaan ja antavat ylön hänen pakanoille;
34 Ular bolsa uni mǝshirǝ ⱪilip, ⱪamqilap, uning üstigǝ tɵküridu wǝ uni ɵltüridu. Lekin üq kündin keyin u ⱪayta tirilidu, — dedi.
Ja he pilkkaavat häntä, ja pieksävät hänen, ja sylkevät hänen päällensä, ja tappavat hänen; ja kolmantena päivänä hän nousee ylös.
35 Zǝbǝdiyning oƣulliri Yaⱪup bilǝn Yuⱨanna uning aldiƣa kelip: — Ustaz, sǝndin nemǝ tilisǝk orundap bǝrsǝng, dǝp ɵtünimiz, — deyixti.
Niin tuli hänen tykönsä Jakob ja Johannes, Zebedeuksen pojat, sanoen: Mestari! me tahdomme, ettäs meille tekisit, mitä me anomme.
36 U ularƣa: — Silǝrgǝ nemǝ ⱪilip beriximni halaysilǝr? — dedi.
Niin hän sanoi heille: mitä te tahdotte minua teillenne tekemään?
37 — Sǝn xan-xǝripingdǝ bolƣiningda, birimizni ong yeningda, birimizni sol yeningda olturƣuzƣaysǝn, — deyixti ular.
Vaan he sanoivat hänelle: anna toisen meistä istua oikialla ja toisen vasemmalla puolellas sinun kunniassas.
38 Əysa ularƣa jawabǝn: — Nemǝ tǝlǝp ⱪilƣanliⱪinglarni bilmǝywatisilǝr. Mǝn iqidiƣan ⱪǝdǝⱨni iqǝlǝmsilǝr? Mǝn ⱪobul ⱪilidiƣan qɵmüldürüxni silǝrmu ⱪobul ⱪilalamsilǝr?
Mutta Jesus sanoi heille: ette tiedä, mitä te anotte. Voitteko juoda sen kalkin, jonka minä juon, ja sillä kasteella kastettaa, jolla minä kastetaan?
39 — Ⱪilalaymiz, — deyixti ular. Əysa ularƣa: — Dǝrwǝⱪǝ, mǝn iqidiƣan ⱪǝdǝⱨimni silǝrmu iqisilǝr wǝ mǝn ⱪobul ⱪilidiƣan qɵmüldürülüx bilǝn qɵmüldürülisilǝr.
Vaan he sanoivat hänelle: voimme. Niin sanoi Jesus heille: sen kalkin tosin te juotte, jonka minä juon, ja sillä kasteella te kastetaan, jolla minä kastetaan;
40 Biraⱪ ong yaki sol yenimda olturuxⱪa nesip bolux mening ilikimdǝ ǝmǝs; bǝlki kimlǝrgǝ tǝyyarlanƣan bolsa, xularƣa berilidu, — dedi.
Mutta istua minun oikialla ja vasemmalla puolellani, ei ole minun antamisellani, mutta niille, joille se valmistettu on.
41 Buningdin hǝwǝr tapⱪan [ⱪalƣan] on [muhlis] Yaⱪup bilǝn Yuⱨannadin hapa boluxⱪa baxlidi.
Ja kuin ne kymmenen sen kuulivat, rupesivat he närkästymään Jakobin ja Johanneksen tähden.
42 Lekin Əysa ularni yeniƣa qaⱪirip, mundaⱪ dedi: — Silǝrgǝ mǝlumki, yat ǝllǝr üstidiki ⱨɵkümran dǝp ⱨesablanƣanlar ⱪol astidiki hǝlⱪ üstidin buyruⱪwazliⱪ ⱪilip ⱨakimiyǝt yürgüzidu, wǝ ⱨoⱪuⱪdarliri ularni hojayinlarqǝ idarǝ ⱪilidu.
Mutta kuin Jesus kutsui heidät tykönsä, sanoi hän heille: te tiedätte, että ne, jotka ovat asetetut kansain päämiehiksi, hallitsevat heitä, ja heidän ylimmäisillänsä on valta heidän ylitsensä.
43 Biraⱪ silǝrning aranglarda bundaⱪ ix bolmaydu; bǝlki silǝrdin kim mǝrtiwilik boluxni halisa, u silǝrning hizmitinglarda bolsun;
Mutta ei niin pidä oleman teidän keskenänne; vaan joka teidän seassanne tahtoo suurin olla, se olkaan teidän palvelianne.
44 wǝ kim aranglarda birinqi boluxni istisǝ, u ⱨǝmmǝ adǝmning ⱪuli bolsun.
Ja joka teistä tahtoo tulla ensimäiseksi, hän olkaan kaikkein orja;
45 Qünki Insan’oƣlimu dǝrwǝⱪǝ xu yolda kɵpqilik mening hizmitimdǝ bolsun demǝy, bǝlki kɵpqilikning hizmitidǝ bolay wǝ jenimni pida ⱪilix bǝdiligǝ nurƣun adǝmlǝrni ⱨɵrlükkǝ qiⱪiray dǝp kǝldi.
Sillä ei myös Ihmisen Poika ole tullut, että häntä palveltaisiin, mutta palvelemaan ja antamaan henkensä lunastuksen hinnaksi monen edestä.
46 Ular Yeriho xǝⱨirigǝ kǝldi. [Əysa] muhlisliri wǝ zor bir top adǝmlǝr bilǝn billǝ Yerihodin qiⱪⱪan waⱪitta, Timayning Bartimay isimlik ⱪariƣu oƣli yol boyida olturup, tilǝmqilik ⱪiliwatatti.
Ja he tulivat Jerikoon. Ja kuin hän läksi Jerikosta ja hänen opetuslapsensa ja paljo kansaa, niin istui tien ohessa sokia, Bartimeus Timein poika, kerjäten.
47 U «Nasarǝtlik Əysa»ning u yǝrdǝ ikǝnlikini anglap: — I Dawutning oƣli Əysa, manga rǝⱨim ⱪilƣaysǝn! — dǝp towlaxⱪa baxlidi.
Ja kuin hän kuuli, että se oli Jesus Natsaretista, rupesi hän huutamaan ja sanomaan: Jesus, Davidin poika, armahda minua.
48 Nurƣun adǝmlǝr uni «Ün qiⱪarma» dǝp ǝyiblidi. Lekin u: — I Dawutning oƣli, manga rǝⱨim ⱪilƣaysǝn, — dǝp tehimu ünlük towlidi.
Ja moni nuhteli häntä, että hän olis ollut ääneti. Mutta hän huusi paljoa enemmin: Davidin Poika, armahda minua.
49 Əysa tohtap: Uni qaⱪiringlar, — dedi. Xuning bilǝn ular ⱪariƣuni qaⱪirip uningƣa: — Yürǝklik bol! Ornungdin tur, u seni qaⱪiriwatidu! — deyixti.
Ja Jesus seisahti ja käski kutsua häntä. Ja he kutsuivat sokian ja sanoivat hänelle: ole hyvällä mielellä, nouse! hän kutsuu sinua.
50 U adǝm qapinini selip taxlap, ornidin dǝs turup Əysaning aldiƣa kǝldi.
Niin hän heitti pois vaatteensa yltänsä, nousi ja tuli Jesuksen tykö.
51 Əysa jawabǝn uningdin: — Sǝn meni nemǝ ⱪil dǝysǝn? — dǝp soridi. Ⱪariƣu: — I igǝm, ⱪayta kɵridiƣan bolsam’idi! — dedi.
Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: mitäs tahdot, että minä sinulle tekisin? Niin sokia sanoi hänelle: Rabboni, että minä saisin näköni.
52 Əysa uningƣa: — Yolungƣa ⱪaytsang bolidu, etiⱪading seni saⱪaytti, — dewidi, u xuan kɵrǝlǝydiƣan boldi wǝ yol boyi Əysaƣa ǝgixip mangdi.
Mutta Jesus sanoi hänelle: mene, sinun uskos vapahti sinun. Ja hän sai kohta näkönsä jälleen, ja seurasi Jesusta tiellä.
