Markus 9
1 U ularƣa yǝnǝ: — Mǝn silǝrgǝ xuni bǝrⱨǝⱪ eytip ⱪoyayki, bu yǝrdǝ turƣanlarning arisidin ɵlümning tǝmini tetixtin burun jǝzmǝn Hudaning padixaⱨliⱪining küq-ⱪudrǝt bilǝn kǝlgǝnlikini kɵridiƣanlar bardur.
Ja hän sanoi heille: totisesti sanon minä teille: muutamat näistä, jotka tässä seisovat, ei pidä kuolemaa maistavan siihen asti kuin he näkevät Jumalan valtakunnan voimalla tulevan.
2 Wǝ altǝ kündin keyin, Əysa Petrus, Yaⱪup wǝ Yuⱨannani ayrip elip, egiz bir taƣⱪa qiⱪti. U yǝrdǝ uning siyaⱪi ularning kɵz aldidila ɵzgirip,
Ja kuuden päivän perästä, otti Jesus tykönsä Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, ja vei heidät erinänsä korkialle vuorelle yksinänsä: ja hän kirkastettiin heidän edessänsä,
3 kiyimliri yǝr yüzidiki ⱨeqbir aⱪartⱪuqimu aⱪartalmiƣudǝk dǝrijidǝ parⱪirap ⱪardǝk ap’aⱪ boldi.
Ja hänen vaatteensa tulivat kiiltäväksi ja sangen valkiaksi niinkuin lumi, ettei yksikään vaatteen painaja taida niin valkiaksi painaa maan päällä.
4 Ularning kɵz aldida Musa wǝ Ilyas [pǝyƣǝmbǝrlǝr] tuyuⱪsiz kɵründi; ular Əysa bilǝn sɵzlixiwatⱪanidi.
Ja heille ilmestyi Elias Moseksen kanssa, jotka puhuivat Jesuksen kanssa.
5 Petrus bu ixⱪa jawabǝn Əysaƣa: — Ustaz, bu yǝrdǝ bolƣinimiz intayin yahxi boldi! Birini sanga, birini Musaƣa, yǝnǝ birini Ilyasⱪa atap bu yǝrgǝ üq kǝpǝ yasayli! — dedi
Ja Pietari vastaten sanoi Jesukselle: Rabbi, hyvä on meidän tässä olla: tehkäämme siis tähän kolme majaa, sinulle yhden, Mosekselle yhden ja Eliaalle yhden.
6 (qünki Petrus nemǝ deyixini bilmǝy ⱪalƣanidi, qünki ular ⱪorⱪunqⱪa qɵmüp kǝtkǝnidi).
Vaan ei hän tietänyt, mitä hän puhui; sillä he olivat hämmästyneet.
7 Tuyuⱪsiz bir parqǝ bulut ularni ⱪapliwaldi wǝ buluttin: «Bu Mening sɵyümlük Oƣlumdur; uningƣa ⱪulaⱪ selinglar!» degǝn awaz anglandi.
Ja pilvi tuli, joka ympäri varjosi heidät, ja ääni tuli pilvestä, sanoen: tämä on minun rakas Poikani, kuulkaat häntä.
8 Ular lappidǝ ǝtrapiƣa ⱪarixiwidi, lekin yǝnǝ ⱨeqkimni kɵrmidi, ɵz yenida pǝⱪǝt Əysanila kɵrdi.
Ja kohta kuin he ympäri katsahtivat, ei he enään ketään nähneet, vaan Jesuksen yksin heidän kanssansa.
9 Ular taƣdin qüxüwatⱪanda, Əysa ularƣa, Insan’oƣli ɵlümdin tirildürülmigüqǝ, kɵrgǝnlirini ⱨeqkimgǝ eytmasliⱪni ǝmr ⱪilip tapilidi.
Mutta kuin he menivät alas vuorelta, kielsi hän heidät kellenkään niitä sanomasta, mitä he näkivät, vaan sitte kuin Ihmisen Poika on kuolleista noussut.
10 Ular uning bu sɵzini kɵngligǝ püküp, «ɵlümdin tirilix» degǝnning zadi nemǝ ikǝnliki ⱨǝⱪⱪidǝ ɵzara mulaⱨizilǝxti.
Ja he pitivät sanan mielessänsä, ja tutkivat keskenänsä, mitä se olis, nousta ylös kuolleista.
11 Ular uningdin yǝnǝ: — Tǝwrat ustazliri nemǝ üqün: «Ilyas [pǝyƣǝmbǝr Mǝsiⱨ kelixtin] awwal ⱪaytip kelixi kerǝk» deyixidu? — dǝp soraxti.
Ja he kysyivät häneltä sanoen: mitä kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää ensin tuleman?
12 U ularƣa jawabǝn: — Ilyas [pǝyƣǝmbǝr] dǝrwǝⱪǝ [Mǝsiⱨtin] awwal kelidu, andin ⱨǝmmǝ ixni orniƣa kǝltüridu; ǝmdi nemixⱪa muⱪǝddǝs yazmilarda Insan’oƣli kɵp azab-oⱪubǝt qekidu wǝ horlinidu, dǝp pütülgǝn?
Mutta hän vastaten sanoi heille: Elias tosin tulee ensin ja ojentaa kaikki: ja niinkuin on Ihmisen Pojasta kirjoitettu, että hänen pitää paljon kärsimän ja katsottaman ylön.
13 Lekin mǝn silǝrgǝ xuni eytayki, Ilyas [pǝyƣǝmbǝr] dǝrⱨǝⱪiⱪǝt kǝldi wǝ dǝl muⱪǝddǝs yazmilarda u ⱨǝⱪⱪidǝ pütülgǝndǝk, kixilǝr uningƣa nemini halisa xundaⱪ ⱪildi.
Mutta minä sanon teille, että Elias on myös tullut, ja he tekivät hänelle, mitä he tahtoivat, niinkuin hänestä kirjoitettu oli.
14 Ular muhlislarning yeniƣa ⱪaytip barƣinida, zor bir top adǝmlǝrning ularning ǝtrapiƣa olixiwalƣanliⱪini, birnǝqqǝ Tǝwrat ustazlirining ular bilǝn munazirǝ ⱪilixiwatⱪanliⱪini kɵrdi.
Ja kuin hän tuli opetuslasten tykö, näki hän paljon kansaa heidän ympärillänsä, ja kirjanoppineet kamppailevan heidän kanssansa.
15 Uni kɵrgǝn pütün halayiⱪ intayin ⱨǝyran boluxti wǝ yügürüp kelip uning bilǝn salamlaxti.
Ja kohta kuin kaikki kansa näki hänen, hämmästyivät he ja juosten tykö tervehtivät häntä.
16 U ulardin: — Ular bilǝn nemǝ toƣruluⱪ munazirǝ ⱪilixiwatisilǝr, — dǝp soridi.
Ja hän kysyi kirjanoppineilta: mitä te kamppailette keskenänne?
17 Halayiⱪtin birǝylǝn uningƣa: — Ustaz, mǝn oƣlumni sening aldingƣa elip kǝldim, qünki uningƣa gaqa ⱪilƣuqi bir roⱨ qaplixiwalƣan.
Niin yksi kansan seasta vastasi ja sanoi: Mestari, minä toin sinun tykös poikani, jolla on mykkä henki.
18 Ⱨǝr ⱪetim roⱨ uni qirmiwalsa, uni tartixturup yiⱪitidu, xuning bilǝn balining aƣzi kɵpüklixip, qixliri kirixip ketidu; ⱪaⱪxal bolup ⱪalidu. Muhlisliringdin jinni ⱨǝydiwǝtkǝysilǝr dǝp tilidim, biraⱪ ular ⱪilalmidi, — dedi.
Ja kuin hän rupee hänen kimppuunsa, niin hän repelee häntä, ja hän vaahtuu, ja kiristelee hampaitansa, ja kuivettuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsilles, että he ajaisivat hänen ulos, ja ei he voineet.
19 U jawabǝn: — Əy etiⱪadsiz dǝwr, silǝr bilǝn ⱪaqanƣiqǝ turay?! Mǝn silǝrgǝ yǝnǝ ⱪaqanƣiqǝ sǝwr ⱪilay? — Balini aldimƣa elip kelinglar — dedi.
Niin hän vastasi ja sanoi: oi sinä uskotoin sukukunta! kuinka kauvan minun pitää oleman teidän kanssanne? kuinka kauvan minä teitä kärsin? Tuokaat häntä minun tyköni.
20 Ular balini uning aldiƣa elip kǝldi. Əysani kɵrüx bilǝnla roⱨ balining pütün bǝdinini tartixturuwǝtti. Bala yiⱪilip, aƣzidin kɵpük qiⱪⱪan peti yǝrdǝ yumilap kǝtti.
Ja he toivat sen hänen tykönsä. Ja kuin hän näki hänen, repäisi kohta henki häntä, ja hän lankesi maahan, ja kieritteli itsiänsä ja vaahtui.
21 U balining atisidin: — Bu ix bexiƣa kǝlginigǝ ⱪanqǝ uzun boldi? — dǝp soridi. U: — Kiqikidin tartip xundaⱪ,
Ja hän kysyi hänen isältänsä: kuinka paljon aikaa sitte on kuin tämä on hänelle tullut? Hän sanoi: lapsuudesta;
22 jin uni ⱨalak ⱪilix üqün kɵp ⱪetim otⱪa wǝ suƣa taxlidi. Əmdi bir amal ⱪilalisang, bizgǝ iq aƣritip xapaǝt ⱪilƣaysǝn! — dedi.
Ja hän heitti hänen usein tuleen ja vesiin, että hän hukuttais hänen. Mutta jos sinä jotakin voit, niin auta meitä ja armahda meidän päällemme.
23 Əysa uningƣa: — «Ⱪilalisang!» dǝysǝnƣu! Ixǝnqtǝ bolƣan adǝmgǝ ⱨǝmmǝ ix mumkindur! — dedi.
Niin sanoi Jesus hänelle: jos sinä sen voit uskoa, kaikki ovat uskovaiselle mahdolliset.
24 Balining atisi dǝrⱨal: — Mǝn ixinimǝn; ixǝnqsizlikimgǝ mǝdǝt ⱪilƣaysǝn! — dedi yiƣlap nida ⱪilip.
Ja kohta pojan isä huusi itkien ja sanoi: Herra, minä uskon, auta minun epäuskoani.
25 Əmdi Əysa kɵpqilikning yügürüxüp kǝlgǝnlikini kɵrüp, ⱨeliⱪi napak roⱨⱪa tǝnbiⱨ berip: — Əy adǝmni gas wǝ gaqa ⱪilƣuqi roⱨ! Buyruⱪ ⱪilimǝnki, uningdin qiⱪ, ikkinqi kirgüqi bolma! — dedi.
Mutta kuin Jesus sen näki, että kansa ynnä juoksi tykö, nuhteli hän sitä saastaista henkeä, sanoen hänelle: sinä mykkä ja kuuro henki! minä käsken sinua, mene ulos hänestä, ja älä tästedes hänen sisällensä mene.
26 Xu ⱨaman jin bir qirⱪiridi-dǝ, balini dǝⱨxǝtlik tartixturup, uningdin qiⱪip kǝtti. Bala ɵlüktǝk yetip ⱪaldi, halayiⱪning kɵpinqisi «U ɵldi!» deyixti.
Niin se huusi ja repeli kovin häntä, ja läksi ulos. Ja se tuli niinkuin kuollut, niin että moni sanoi: hän on kuollut.
27 Lekin Əysa balini ⱪolidin tutup yɵlidi, bala ornidin turdi.
Mutta Jesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänen, ja hän nousi.
28 Əysa ɵygǝ kirgǝndin keyin, muhlisliri uning bilǝn yalƣuz ⱪalƣanda uningdin: — Biz nemǝ üqün jinni ⱨǝydiwetǝlmiduⱪ? — dǝp soraxti.
Ja kuin hän oli huoneeseen mennyt sisälle, kysyivät hänen opetuslapsensa häneltä erinänsä: miksi emme voineet häntä ajaa ulos?
29 U ularƣa: — Bu hil [jin] dua wǝ rozidin baxⱪa yol bilǝn qiⱪirilmas, — dedi.
Ja hän sanoi heille: tämä suku ei taida millään muulla kuin rukouksella ja paastolla mennä ulos.
30 Ular xu yǝrdin ayrilip, Galiliyǝdin ɵtüp ketiwatatti. Biraⱪ u buni ⱨeqkimning bilixini halimaytti.
Ja he läksivät ulos sieltä ja vaelsivat Galilean lävitse, ja ei hän tahtonut sitä kenenkään tietää.
31 Qünki u muhlisliriƣa: — Insan’oƣli insanlarning ⱪoliƣa tapxurulup, ular uni ɵltüridu. Ɵltürülüp üq kündin keyin u tirilidu, — degǝn tǝlimni beriwatatti.
Sillä hän opetti opetuslapsiansa ja sanoi heille: Ihmisen Poika annetaan ylön ihmisten käsiin, ja he tappavat hänen; ja kuin hän on tapettu, niin hän kolmantena päivänä nousee ylös.
32 Lekin [muhlislar] bu sɵzni qüxǝnmidi ⱨǝmdǝ uningdin soraxⱪimu petinalmidi.
Mutta ei he ymmärtäneet sitä mitä hän sanoi, ja pelkäsivät häneltä kysyä.
33 U KǝpǝrNaⱨum xǝⱨirigǝ kǝldi. Ɵygǝ kirgǝndǝ u ulardin: — Yolda nemǝ toƣrisida mulaⱨizilǝxtinglar? — dǝp soridi.
Ja hän tuli Kapernaumiin, ja kotona ollessa kysyi hän heiltä: mitä te tiellä keskenänne kamppailitte?
34 Lekin ular xük turdi, qünki ular yolda ⱪaysimiz ǝng uluƣ dǝp bir-biri bilǝn mulaⱨizilǝxkǝnidi.
Mutta he vaikenivat; sillä he olivat kamppailleet tiellä keskenänsä, kuka heistä suurin olis.
35 U olturup, on ikkǝylǝnni yeniƣa qaⱪirip, ularƣa: — Kim birinqi boluxni istigǝn bolsa, xu ⱨǝmmǝylǝnning ǝng ahirⱪisi wǝ ⱨǝmmǝylǝnning hizmǝtkari bolsun, — dedi.
Ja kuin hän istui, kutsui hän ne kaksitoistakymmentä ja sanoi heille: jos joku tahtoo ensimmäinen olla, sen pitää oleman kaikkein viimeinen ja kaikkein palvelian.
36 Andin u kiqik bir balini otturida turƣuzdi wǝ uni ⱪuqiⱪiƣa elip turup, ularƣa mundaⱪ dedi:
Ja hän otti lapsen ja asetti sen heidän keskellensä. Ja kuin hän otti sen syliinsä, sanoi hän heille:
37 — Kim mening namimda muxundaⱪ kiqik balini ⱪobul ⱪilsa, meni ⱪobul ⱪilƣan bolidu. Kim meni ⱪobul ⱪilsa, u meni ǝmǝs, bǝlki meni ǝwǝtküqini ⱪobul ⱪilƣan bolidu.
Kuka ikänä yhden tainkaltaisen lapsen korjaa minun nimeeni, se korjaa minun: ja joka minun korjaa, ei hän minua korjaa, vaan sen, joka minun lähetti.
38 Yuⱨanna uningƣa: — Ustaz, sening naming bilǝn jinlarni ⱨǝydǝwatⱪan birsini kɵrduⱪ. Lekin u biz bilǝn birgǝ sanga ǝgǝxkǝnlǝrdin bolmiƣaqⱪa, uni tostuⱪ, — dedi.
Mutta Johannes vastasi häntä sanoen: Mestari, me näimme yhden sinun nimelläs perkeleitä ajavan ulos, joka ei seuraa meitä, ja me kielsimme häntä, ettei hän seuraa meitä.
39 Lekin Əysa: — Uni tosmanglar. Qünki mening namim bilǝn bir mɵjizǝ yaratⱪan birsi arⱪidinla mening üstümdin yaman gǝp ⱪilixi mumkin ǝmǝs.
Niin Jesus sanoi: älkäät häntä kieltäkö; sillä ei ole ketään, joka tekee voimallisen työn minun nimeni kautta, ja taitaa kohta pahasti puhua minusta.
40 Qünki bizgǝ ⱪarxi turmiƣanlar bizni ⱪolliƣanlardur.
Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän edestämme.
41 Qünki mǝn silǝrgǝ xuni bǝrⱨǝⱪ eytip ⱪoyayki, Mǝsiⱨkǝ mǝnsup bolƣanliⱪinglar üqün, mening namimda silǝrgǝ ⱨǝtta birǝr piyalǝ su bǝrgǝn kiximu ɵz in’amiƣa erixmǝy ⱪalmaydu.
Sillä kuka ikänä juottaa teitä vesipikarilla minun nimeeni, että te olette Kristuksen, totisesti sanon minä teille: ei hän suinkaan kadota palkkaansa.
42 Lekin manga etiⱪad ⱪilƣan bundaⱪ kiqiklǝrdin birini gunaⱨⱪa putlaxturƣan ⱨǝrⱪandaⱪ adǝmni, u boyniƣa yoƣan tügmǝn texi esilƣan ⱨalda dengizƣa taxliwetilgini ǝwzǝl bolatti.
Ja kuka ikänä pahentaa yhden vähimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi olis hänelle, jos myllyn kivi pantaisiin hänen kaulaansa ja heitettäisiin mereen.
43 Əgǝr ǝmdi ⱪolung seni gunaⱨⱪa putlaxtursa, uni kesip taxliwǝt. Qünki ikki ⱪolung bar ⱨalda dozahⱪa, yǝni ɵqürülmǝs otⱪa kirginingdin kɵrǝ, qolaⱪ ⱨalda ⱨayatliⱪⱪa kirgining ǝwzǝldur. (Geenna g1067)
Jos kätes on sinulle pahennukseksi, niin hakkaa se pois: parempi on sinun käsipuolena elämään mennä, kuin jos sinulla olis kaksi kättä ja menisit helvettiin, sammumattomaan tuleen, (Geenna g1067)
44 Qünki dozahta xularni [yǝydiƣan] ⱪurt-ⱪongƣuzlar ɵlmǝydu, yalⱪunluⱪ ot ɵqmǝydu.
Kussa ei heidän matonsa kuole, eikä tuli sammuteta.
45 Əgǝr ǝmdi putung seni [gunaⱨⱪa] putlaxtursa, uni kesip taxliwǝt. Qünki ikki putung bar ⱨalda dozahⱪa, yǝni ɵqürülmǝs otⱪa taxlanƣiningdin kɵrǝ, tokur ⱨalda ⱨayatliⱪⱪa kirgining ǝwzǝl. (Geenna g1067)
Ja jos jalkas on sinulle pahennukseksi, hakkaa se pois: parempi on sinulle, että ontuvana elämään menet, kuin jos sinulla olis kaksi jalkaa ja heitettäisiin helvettiin, sammumattomaan tuleen, (Geenna g1067)
46 Qünki dozahta xularni [yǝydiƣan] ⱪurt-ⱪongƣuzlar ɵlmǝydu, yalⱪunluⱪ ot ɵqmǝydu.
Kussa ei heidän matonsa kuole, eikä tuli sammuteta.
47 Əgǝr kɵzüng seni [gunaⱨⱪa] putlaxtursa, uni oyup taxliwǝt. Ikki kɵzüng bar ⱨalda otluⱪ dozahⱪa taxlanƣiningdin kɵrǝ, singar kɵzlük bolup Hudaning padixaⱨliⱪiƣa kirgining ǝwzǝl. (Geenna g1067)
Ja jos silmäs on sinulle pahennukseksi, niin heitä se pois: parempi on sinun silmäpuolena Jumalan valtakuntaan sisälle mennä, kuin jos sinulla olis kaksi silmää ja heitettäisiin helvetin tuleen, (Geenna g1067)
48 Qünki dozahta xularni [yǝydiƣan] ⱪurt-ⱪongƣuzlar ɵlmǝydu, yalⱪunluⱪ ot ɵqmǝydu.
Kussa ei heidän matonsa kuole, eikä tuli sammuteta.
49 Ⱨǝmmǝ adǝm ot bilǝn tuzlinidu wǝ ⱨǝrbir ⱪurbanliⱪ tuz bilǝn tuzlinidu.
Sillä kaikki pitää tulella suolattaman, ja jokainen uhri pitää suolalla suolattaman.
50 Tuz yahxi nǝrsidur. Ⱨalbuki, ǝgǝr tuz ɵz tuzluⱪini yoⱪatsa, uningƣa ⱪaytidin tuz tǝmini ⱪandaⱪmu kirgüzgili bolidu? Ɵzünglarda tuz tepilsun wǝ bir-biringlar bilǝn inaⱪliⱪta ɵtünglar.
Suola on hyvä; mutta jos suola tulee mauttomaksi, millä te sen höystätte? Pitäkäät itse teissänne suola, ja rauha teidän keskenänne.
