Psaltaren 81
1 För sångmästaren, till Gittít; av Asaf. Höjen glädjerop till Gud, vår starkhet, höjen jubel till Jakobs Gud.
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
2 Stämmen upp lovsång och låten pukor ljuda, ljuvliga harpor tillsammans med psaltare.
Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
3 Stöten i basun vid nymånaden, vid fullmånen, på vår högtidsdag.
Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
4 Ty detta är en stadga för Israel, en Jakobs Guds rätt.
Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
5 Det bestämde han till ett vittnesbörd i Josef, när han drog ut mot Egyptens land. Jag hör ett tal som är mig nytt:
Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
6 "Jag lyfte bördan från hans skuldra, hans händer blevo fria ifrån lastkorgen.
"Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
7 I nöden ropade du, och jag räddade dig; jag svarade dig, höljd i tordön, jag prövade dig vid Meribas vatten. (Sela)
Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)
8 Hör, mitt folk, och låt mig varna dig; Israel, o att du ville höra mig!
"Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 Hos dig skall icke finnas någon annan gud, och du skall ej tillbedja någon främmande gud.
Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
10 Jag är HERREN, din Gud, som har fört dig upp ur Egyptens land; låt din mun vitt upp, så att jag får uppfylla den.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
11 Men mitt folk ville ej höra min röst, och Israel var mig icke till viljes.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
12 Då lät jag dem gå i deras hjärtans hårdhet, det fingo vandra efter sina egna rådslag.
Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
13 O att mitt folk ville höra mig, och att Israel ville vandra på mina vägar!
Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
14 Då skulle jag snart kuva deras fiender och vända min hand mot deras ovänner.
niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
15 De som hata HERREN skulle då visa honom underdånighet, och hans folks tid skulle vara evinnerligen.
Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
16 Och han skulle bespisa det med bästa vete; ja, med honung ur klippan skulle jag mätta dig."
Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."
