Psaltaren 36

1 En Psalm Davids, Herrans tjenares, till att föresjunga. Jag säger i sanningene, att de ogudaktige arge skalkar äro; ty när dem är ingen Gudsfruktan.

Davidin, Herran palvelian Psalmi, edelläveisaajalle. Se on sydämestäni sanottu jumalattomain menosta: ei he ensinkään Jumalaa pelkää.

2 De rosa hvarannan inbördes, att de måga främja sina onda saker, och skämma andra.

Sillä hän suosittelee itsiänsä silmäinsä edessä, niinkauvan kuin hän löytää pahuutensa, saattaaksensa vihaa matkaan.

3 All deras lära är skadelig och lögn; de låta ock intet undervisa sig, att de måtte något godt göra;

Hänen suunsa sanat ovat vääryys ja petos; ei hän tahdo enempää ymmärtää, että hän jotakin hyvää tekis,

4 Utan de tänka till skada på deras säng; och stå faste på den onda vägen, och sky för intet ondt.

Mutta ajattelee vuoteessansa vahinkoa, ja pysyy vahvasti pahalla tiellä; ja ei he mitään pahaa hylkää.

5 Herre, din godhet räcker så vidt som himmelen är, och din sanning så vidt som skyarna gå.

Herra, sinun laupiutes ulottuu niin leviältä kuin taivas on, ja sinun totuutes niin avaralta kuin pilvet juoksevat.

6 Din rättfärdighet står såsom Guds berg, och dine rätter såsom stor djup. Herre, du hjelper både menniskom och fänad.

Sinun vanhurskautes on niinkuin Jumalan vuoret, ja sinun oikeutes niinkuin suuri syvyys: Herra, sinä autat sekä ihmiset että eläimet.

7 Huru dyr är din godhet, Gud, att menniskors barn tröst hafva under dina vingars skugga!

Kuinka kallis on sinun hyvyytes, Jumala! että ihmisten lapset sinun siipeis varjon alle uskaltavat.

8 De varda druckne utaf dins hus rika håfvor, och du skänker dem med vällust, såsom med enom ström.

He juopuvat sinun huonees runsaasta tavarasta, ja sinä juotat heitä hekumallas niinkuin virralla.

9 Ty när dig är en lefvandes källa, och i dino ljuse se vi ljus.

Sillä sinun tykönäs on elävä lähde, ja sinun valkeudessas me näemme valkeuden.

10 Utbred dina godhet öfver dem som känna dig, och dina rättfärdighet öfver de fromma.

Levitä laupiutes niille, jotka sinun tuntevat, ja sinun vanhurskautes toimellisille.

11 Låt mig icke undertrampad varda af de stolta, och de ogudaktigas hand omstörte mig icke;

Älä salli minua tallattaa ylpeiltä; ja jumalattomain käsi älköön minua kukistako.

12 Utan låt de ogerningsmän der falla, att de måga bortdrifne varda, och icke bestå kunna.

Vaan anna pahointekiät siihen langeta, että he syöstäisiin pois, ja ei seisoalla pysyisi.