Ordspråksboken 1
1 Detta är Salomos Ordspråk, Davids sons, Israels Konungs;
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 Till att deraf lära vishet och tukt;
Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 Förstånd, klokhet, rättfärdighet, dom och fromhet;
Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 Att de fåkunnige måga varda vise, och de ynglingar förnuftige och försigtige.
Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 Den der vis är, han hörer till, och förbättrar sig; och den der förståndig är, han tager vid råd;
Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 Att han skall förstå ordspråk, och deras uttydelse; de visas läro, och deras gåtor.
Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 Herrans fruktan är begynnelsen till att lära; de galna förakta vishet och tuktan.
Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8 Min son, hör dins faders tuktan, och förlåt icke dine moders bud;
Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 Ty detta är dino hufvude en skön prydning, och en kedja om din hals.
Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 Min son, om skalkar locka dig, så följ icke;
Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 Om de säga: Gack med oss, vi vilje vakta efter blod, och gildra för den oskyldiga utan sak;
Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
12 Vi vilje dem uppsluka lefvande, såsom helvetet; och de fromma, såsom dem der neder i grafvena fara; (Sheol h7585)
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
13 Vi vilje finna stora ägodelar; vi vilje fylla vår hus med rof;
Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 Vågat med oss; en pung skall vara allas våras.
Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 Min son, vandra intet den vägen med dem; vakta din fot för deras stig.
Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 Ty deras fötter löpa till det ondt är, och skynda sig till att utgjuta blod.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 Ty det är fåfängt utkasta nät för foglarnas ögon;
Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 Och vakta de sjelfve efter hvarsannars blod; och den ene står efter den andras lif.
Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 Alltså göra alle girige, att den ene tager dem andra lifvet bort.
Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20 Visheten klagar ute, och låter höra sig på gatomen.
Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 Hon ropar i partomen ut för folket; hon talar sin ord i stadenom:
Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 Huru länge viljen I, fåkunnige, fåkunnige vara; och de bespottare lust hafva till gabberi, och de galne hata lärdom?
Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 Vänder eder till mitt straff; si, jag vill utsäga eder min anda, och göra eder min ord kunnig.
Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 Efter jag nu kallar, och I neken det; jag räcker mina hand ut, och ingen aktar dertill;
Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 Och I låten fara all min råd, och viljen icke mitt straff;
Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 Så vill jag ock le åt edro ofärd, och begabba eder, när det kommer som I frukten;
Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 När öfver eder kommer, såsom en storm, det I frukten, och edor ofärd såsom ett väder; när öfver eder kommer ångest och nöd.
Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 Då skola de åkalla mig, men jag skall intet svara; de skola bittida söka mig, och intet finna;
Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 Derföre, att de hatade lärdom, och ville icke hafva Herrans fruktan;
Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 Ville icke mitt råd, och lastade all min straff.
Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 Så skola de äta af sins väsendes frukt, och af sin råd mätte varda;
Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 Att de fåkunnigas luste dräper dem, och de galnas lycka förgör dem.
Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 Men den mig hörer, han skall säker blifva, och nog hafva, och för intet ondt frukta.
Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
