Job 36
1 Elihu talade ytterligare, och sade:
Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
2 Töfva ännu litet, jag vill visa dig det; ty jag hafver ännu på Guds vägnar något säga.
"Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
3 Jag vill hemta mitt förstånd fjerranefter, och bevisa, att min skapare är rättvis.
Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
4 Mitt tal skall utan tvifvel intet falskt vara; mitt förstånd skall utan fel vara för dig.
sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
5 Si, Gud förkastar icke de mägtiga; ty han är ock mägtig af hjertans kraft.
Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
6 Den ogudaktiga bevarar han icke; utan hjelper den arma till rätta.
Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
7 Han vänder icke sin ögon ifrå den rättfärdiga; och Konungarna låter han sitta på stolenom i evig tid, att de höge blifva.
Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
8 Och om fångar ligga i bojor, och bundne med tåg jämmerliga,
Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
9 Så gifver han dem tillkänna hvad de gjort hafva; och deras odygd, att de hafva brukat våld;
niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
10 Och öppnar dem örat till tuktan, och säger dem, att de skola omvända sig ifrå det orätt är.
avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
11 Om de höra och tjena honom, så skola de i godom dagom gamle varda, och lefva med lust.
Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
12 Höra de icke, så skola de falla för svärd, och förgås förr än de varda det varse.
Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
13 De skrymtare, när vreden kommer uppå dem, ropa de intet, när de fångne ligga;
Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
14 Så skall deras själ dö med qval, och deras lif ibland bolare.
Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
15 Men den arma skall han, hjelpa utu hans armod, och öppnar dem arma örat i bedröfvelsen.
Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
16 Han skall taga dig utur ångestens vida mun, den ingen botten hafver, och ditt bord skall hafva ro, uppfyldt med allt godt.
Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
17 Men du gör de ogudaktigas sak godan, så att deras sak och rätt blifver behållen.
Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
18 Se till, om icke otålighet hafver rört dig i qvalena; eller stora gåfvor icke hafva böjt dig.
Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
19 Menar du, att din väldighet skall bestå kunna utan bedröfvelse; eller eljest någon starkhet eller förmåga?
Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
20 Du torf icke begära nattena till att öfverfalla menniskorna i deras rum.
Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
21 Vakta dig, och vänd dig icke till det orätt är, såsom du för jämmers skull dig företagit hafver.
Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
22 Si, Gud är för hög i sine kraft; ho är en lagförare såsom han är?
Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
23 Ho vill hemsöka öfver honom hans väg? Och ho vill säga till honom: Du gör orätt?
Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
24 Tänk uppå, att du intet vetst hans verk, såsom menniskorna sjunga.
Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
25 Ty alla menniskor se det, menniskorna se det fjerran.
kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
26 Si, Gud är stor och okänd; hans åratal kan ingen utfråga.
Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
27 Han gör vattnet till små droppar, och drifver sina skyar samman till regn;
Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
28 Så att skyarna flyta, och drypa fast uppå menniskorna.
jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
29 Då han tager sig före att skingra sina skyar, och tager sitt täckelse bort;
Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
30 Si, så utbreder han sitt ljus öfver dem, och öfvertäcker hafvet, dädan de komma.
Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
31 Ty dermed dömer han folket, och gifver dem mat tillfyllest.
Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
32 Han håller händerna före, och betäcker ljuset, och bjuder thy, att det skall igenkomma.
Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
33 Om det samma förkunnar hans herde, och hans boskap om skyn.
Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."
