Salmos 35

1 Oh Señor, sé de mi lado contra los que me juzgan; pelea con aquellos que hacen la guerra contra mí.

Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.

2 Toma tu escudo, y dame tu ayuda.

Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.

3 Toma tu lanza y retén a mis atacantes; di a mi alma, yo soy tu salvación.

Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.

4 Dejen que sean vencidos y avergonzados quienes intentan tomar mi alma; deja que los que me hacen daño sean rechazados y confundidos.

Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

5 Sean como el polvo del grano delante del viento; deja que el ángel del Señor los envíe en vuelo.

Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.

6 Dejen que su camino sea oscuro y peligroso y él ángel del Señor los persiga.

Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.

7 Porque sin causa me han preparado una red secretamente, para tomar mi alma.

Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.

8 ¡Que la destrucción venga sobre ellos. caigan en su propia trampa! ¡Que caigan en desgracia!

Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.

9 Y mi alma se gozará en el Señor; se alegrará en su salvación.

Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.

10 Todos mis huesos dirán: Señor, ¿quién como tú? El salvador del pobre de las manos del más fuerte que el, del pobre y necesitado del que toma sus bienes?

Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.

11 Falsos testigos se levantaron: me hicieron preguntas sobre crímenes de los que no tenía conocimiento.

Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.

12 Ellos me devolvieron el mal por bien. perturbando mi alma.

He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.

13 Pero en cuanto a mí, cuando estaban enfermos, me puse la ropa áspera, de cilicio: ayunaba y estaba triste, y mi oración volvió a mi corazón.

Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;

14 Mi comportamiento fue como si hubiera sido mi amigo o mi hermano: estaba angustiado como alguien cuya madre está muerta.

Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.

15 Pero ellos se complacieron en mi aflicción, y se juntaron, sí, se juntaron contra mí gentes despreciables, y yo no lo entendía; me despedazaban sin descanso.

Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.

16 Como lisonjeros, escarnecedores y truhanes, crujieron contra mí sus dientes.

Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.

17 Señor, ¿cuánto tiempo estarás mirando? quita mi alma de su destrucción, mi vida de los leones.

Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.

18 Te alabaré en la gran reunión; Te daré honor entre un pueblo numeroso.

Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.

19 No permitas que se alegren de mí los que sin causa son mis enemigos; no permitas que los que me aborrecen sin causa guiñen el ojo maliciosamente.

Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.

20 Porque no dicen palabras de paz; en su engaño hacen planes traicioneros contra los mansos.

Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,

21 Sus bocas se abrieron ampliamente contra mí, y dijeron: ¡Ajá, ajá, nuestros ojos lo han visto!

Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.

22 Has visto esto, oh Señor; no calles: Oh Señor, no te alejes de mí.

Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.

23 ¡Despierta, oh Señor, muévete! Hazme justicia. mi Dios y mi Señor para defender mi causa.

Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.

24 Sé mi juez, oh Señor mi Dios, en tu justicia; no dejes que se alegren de mí.

Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.

25 ¡No digan en sus corazones: lo tenemos! no digan: Acabamos con él.

Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.

26 Sean avergonzados y confundidos todos los que se complacen en mis aflicciones. y vengan a la nada; los que se enaltecen contra mí sean cubiertos de vergüenza.

Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.

27 Dejen que los que están de mi lado den gritos de alegría; que digan siempre: El Señor sea alabado, porque se complace en la paz de su siervo.

Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.

28 Y mi lengua hablará de tu justicia y de tu alabanza todo el día.

Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.