Salmos 107
1 Alabád a Jehová, porque es bueno; porque para siempre es su misericordia.
Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Dígan lo los redimidos de Jehová, los que ha redimido de poder del enemigo,
Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
3 Y los ha congregado de las tierras, del oriente y del occidente, del aquilón y de la mar.
ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4 Anduvieron perdidos por el desierto, por la soledad sin camino: no hallando ciudad de población.
He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5 Hambrientos, y sedientos: su alma desfallecía en ellos.
Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6 Y clamaron a Jehová en su angustia; y escapólos de sus aflicciones.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7 Y encaminólos en camino derecho; para que viniesen a ciudad de población.
Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8 Alaben pues ellos la misericordia de Jehová, y sus maravillas con los hijos de los hombres.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9 Porque hartó al alma menesterosa; y al alma hambrienta hinchió de bien.
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10 Los que moraban en tinieblas, y sombra de muerte, aprisionados en aflicción, y en hierros;
He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11 Por cuanto fueron rebeldes a las palabras de Jehová; y aborrecieron el consejo del Altísimo:
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
12 Y él quebrantó con trabajo sus corazones: cayeron, y no hubo quien les ayudase:
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13 Y clamaron a Jehová en su angustia: escapólos de sus aflicciones.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
14 Sacólos de las tinieblas, y de la sombra de muerte; y rompió sus prisiones.
Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15 Alaben pues ellos la misericordia de Jehová, y sus maravillas con los hijos de los hombres.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16 Porque quebrantó las puertas de acero; y desmenuzó los cerrojos de hierro.
Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Insensatos, a causa del camino de su rebelión; y a causa de sus maldades fueron afligidos.
He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18 Su alma abominó toda vianda; y llegaron hasta las puertas de la muerte.
Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19 Y clamaron a Jehová en su angustia; y salvólos de sus aflicciones.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20 Envió su palabra, y curólos; y escapólos de sus sepulturas.
Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21 Alaben pues ellos la misericordia de Jehová; y sus maravillas con los hijos de los hombres.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22 Y sacrifiquen sacrificios de alabanza; y enarren sus obras con jubilación.
Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23 Los que descendieron a la mar en navíos: y contratan en las muchas aguas;
He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24 Ellos han visto las obras de Jehová, y sus maravillas en el mar profundo.
He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25 El dijo, y salió el viento de la tempestad, que levanta sus ondas:
Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26 Suben a los cielos, descienden a los abismos: sus almas se derriten con el mal.
He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27 Tiemblan, y titubean como borrachos; y toda su ciencia es perdida.
He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28 Y claman a Jehová en su angustia; y escápalos de sus aflicciones.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29 Hace parar la tempestad en silencio; y callan sus ondas.
Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30 Y alégranse, porque se reposaron; y guíalos al puerto que quieren.
He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31 Alaben pues ellos la misericordia de Jehová, y sus maravillas con los hijos de los hombres.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32 Y ensálcenle en congregación de pueblo; y en consistorio de ancianos le loen.
Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
33 Vuelve los ríos en desierto; y los manaderos de las aguas en sed:
Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 La tierra fructífera en salados; por la maldad de los que la habitan.
hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35 Vuelve el desierto en estanques de aguas, y la tierra seca en manaderos de aguas:
Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36 Y aposenta allí hambrientos; y aderezan allí ciudad de población:
Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37 Y siembran campos, y plantan viñas; y hacen fruto de renta:
Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38 Y bendícelos, y se multiplican en gran manera: y no disminuye sus bestias.
Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39 Y después son menoscabados, y abatidos de tiranía, de males, y de congojas.
Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40 El derrama menosprecio sobre los príncipes: y les hace andar errantes, vagabundos, sin camino.
niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41 Y levanta al pobre de la pobreza; y vuelve las familias como ovejas.
hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42 Vean los rectos, y alégrense; y toda maldad cierre su boca.
Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43 ¿Quién es sabio, y guardará estas cosas; y entenderá las misericordias de Jehová?
Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
