Job 14

1 “El hombre, que ha nacido de una mujer, es de pocos días, y llena de problemas.

Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,

2 Crece como una flor y se corta. También huye como una sombra, y no continúa.

Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.

3 Abre los ojos en tal, y llevarme a juicio contigo?

Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.

4 ¿Quién puede sacar algo limpio de algo impuro? Ni uno.

Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?

5 Viendo que sus días están determinados, el número de sus meses está contigo, y has designado sus límites que no puede pasar.

Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.

6 Aparta la mirada de él, para que descanse, hasta que cumpla, como asalariado, su jornada.

Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.

7 “Porque hay esperanza para un árbol si es cortado, que vuelva a brotar, que la rama tierna de la misma no cesará.

Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:

8 Aunque su raíz envejece en la tierra, y sus acciones mueren en el suelo,

Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,

9 Sin embargo, a través del aroma del agua brotará, y brotan ramas como una planta.

Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.

10 Pero el hombre muere, y es abatido. Sí, el hombre renuncia al espíritu, ¿y dónde está?

Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?

11 Como las aguas se desprenden del mar, y el río se desperdicia y se seca,

Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,

12 por lo que el hombre se acuesta y no se levanta. Hasta que los cielos no desaparezcan, no despertarán, ni ser despertado de su sueño.

Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.

13 “Oh, que me escondas en el Seol, que me mantendrías en secreto hasta que pase tu ira, que me designes una hora fija y te acuerdes de mí. (Sheol h7585)

O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)

14 Si un hombre muere, ¿volverá a vivir? Esperaría todos los días de mi guerra, hasta que llegue mi liberación.

Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,

15 Tú llamabas y yo te respondía. Tendrías un deseo por el trabajo de tus manos.

Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;

16 Pero ahora cuentas mis pasos. ¿No vigilas mi pecado?

Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?

17 Mi desobediencia está sellada en una bolsa. Atascas mi iniquidad.

Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.

18 “Pero la caída de la montaña queda en nada. La roca es removida de su lugar.

Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,

19 Las aguas desgastan las piedras. Sus torrentes arrastran el polvo de la tierra. Así se destruye la esperanza del hombre.

Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.

20 Tú prevaleces para siempre contra él, y él se va. Le cambias la cara y lo mandas a paseo.

Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.

21 Sus hijos vienen a honrar, y él no lo sabe. Los traen abajo, pero él no lo percibe de ellos.

Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.

22 Pero su carne en él tiene dolor, y su alma en su interior se lamenta”.

Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.