< Pregovori 5 >
1 Moj sin, prisluhni moji modrosti in svoje uho pripogni k mojemu razumevanju,
Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
2 da boš lahko upošteval preudarnost in da bodo tvoje ustnice lahko obvarovale spoznanje.
ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
3 Kajti ustnice tuje ženske kapljajo kakor satovje in njena usta so bolj prilizljiva kakor olje,
Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
4 toda njen konec je grenek kakor pelin, oster kakor dvorezen meč.
Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
5 Njena stopala gredo dol k smrti, njeni koraki se prijemljejo pekla. (Sheol )
Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. (Sheol )
6 Da ne bi preudarjal steze življenja, njene poti so premične, da jih ti ne moreš spoznati.
Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
7 Zato mi torej prisluhnite, oh vi otroci in ne odidite od besed mojih ust.
Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
8 Svojo pot odstrani daleč od nje in ne pridi blizu vrat njene hiše,
Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
9 da ne bi svoje časti dal drugim in svojih let krutemu,
ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
10 da ne bi bili tujci nasičeni s tvojim premoženjem in bi bili tvoji napori v hiši tujca
ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
11 in boš končno žaloval, ko bo tvoje meso in tvoje telo iztrošeno
ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
12 in rečeš: »Kako sem sovražil poučevanje in je moje srce preziralo opomin
ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
13 in nisem ubogal glasu svojih učiteljev niti svojega ušesa nagnil k tem, ki so me poučevali!
Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
14 Bil sem skoraj v vsem zlu v sredi skupnosti in zbora.«
Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
15 Pij vode iz svojega lastnega vodnega zbiralnika in tekoče vode iz svojega lastnega izvira.
Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
16 Naj bodo tvoji studenci razpršeni naokoli in reke vodá po ulicah.
Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
17 Naj bodo samo tvoji lastni in ne s teboj [tudi] tujčevi.
Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
18 Naj bo tvoj studenec blagoslovljen in razveseljuj se z ženo svoje mladosti.
Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
19 Ona naj bo kakor ljubeča košuta in prijetna srna. Naj te njene prsi zadovoljijo ob vseh časih in vedno bodi očaran z njeno ljubeznijo.
Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
20 Zakaj hočeš biti ti, moj sin, očaran s tujo žensko in objemati naročje tujke?
Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
21 Kajti človekove poti so pred Gospodovimi očmi in on preudarja vsa njegova ravnanja.
Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
22 Njegove lastne krivičnosti bodo zlobnega vzele k sebi in držan bo z vrvmi svojih grehov.
Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
23 Umrl bo brez poučevanja in v veličini svoje neumnosti bo zašel na stranpot.
Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.