Jov 36
1 Još govori Elijuj i reèe:
Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
2 Potrpi me malo, i pokazaæu ti, jer još ima što bih govorio za Boga.
"Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
3 Poèeæu izdaleka besjedu svoju, i pokazaæu da je tvorac moj pravedan.
Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
4 Doista, neæe biti lažne rijeèi moje, kod tebe je koji pravo misli.
sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
5 Gle, Bog je silan, ali nikoga ne odbacuje, silan je snagom srèanom.
Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
6 Ne da živjeti bezbožniku, a nevoljnicima èini pravdu.
Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
7 Ne odvraæa od pravednika oèiju svojih, nego još s carevima na prijesto posaðuje ih navijek, te se uzvišuju.
Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
8 Ako li su okovani u puta i svezani užima nevoljnièkim,
Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
9 Tada im napominje djela njihova i bezakonja njihova kako su silna.
niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
10 I otvora im uho da bi se popravili, i govori im da se vrate od bezakonja.
avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
11 Ako poslušaju i stanu mu služiti, dovršuju dane svoje u dobru i godine svoje u radosti.
Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
12 Ako li ne poslušaju, ginu od maèa i umiru s bezumlja.
Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
13 A koji su licemjerna srca, navlaèe gnjev i ne vièu kad ih poveže;
Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
14 Umire u mladosti duša njihova i život njihov meðu kurvama.
Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
15 Izbavlja nevoljnika iz nevolje njegove i otvora mu uho u muci.
Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
16 Tako bi i tebe izveo iz tjeskobe na prostrano mjesto, gdje ništa ne dosaðuje, i mirni sto tvoj bio bi pun pretiline.
Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
17 Ali si zaslužio sud bezbožnièki; i sud i pravda snaðe te.
Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
18 Doista, gnjev je na tebi; gledaj da te ne odbaci u karanju, te te veliki otkup neæe izbaviti.
Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
19 Hoæe li gledati na tvoje bogatstvo? neæe ni na zlato ni na kaku silu blaga tvojega.
Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
20 Ne uzdiši za noæu u koju narodi odlaze na svoje mjesto.
Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
21 Èuvaj se da ne pogledaš na taštinu i voliš nju nego nevolju.
Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
22 Gle, Bog je najviši svojom silom, ko je uèitelj kao on?
Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
23 Ko mu je odredio put njegov? ili ko æe mu reæi: èiniš nepravo?
Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
24 Opominji se da velièaš djela njegova, koja gledaju ljudi.
Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
25 Svi ljudi vide ih, svaki ih gleda izdaleka.
kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
26 Gle, Bog je velik, i ne možemo ga poznati, broj godina njegovijeh ne može se dokuèiti.
Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
27 Jer on steže kaplje vodene, koje liju dažd iz oblaka njegovijeh;
Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
28 Kad teku oblaci, kaplju na mnoštvo ljudsko.
jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
29 I ko bi razumio prostor oblacima i grmljavu u šatoru njegovu?
Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
30 Kako prostire nad njim svjetlost svoju, i dubine morske pokriva?
Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
31 Tijem sudi narodima, daje hrane izobila.
Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
32 Rukama zaklanja svjetlost, i nareðuje koga da srete,
Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
33 Javljajuæi prema njemu dobru volju svoju, i prema stoci i prema rodu zemaljskom.
Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."
