Jov 39
1 Znaš li vrijeme kad se divokoze koze? i jesi li vidio kad se košute legu?
Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
2 Jesi li izbrojio mjesece, dokle nose? znaš li vrijeme kad se legu?
Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
3 Kako se savijaju, mlad svoju ispuštaju, i opraštaju se bolova?
Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
4 Kako jaèa mlad njihova, raste po polju i otišavši ne vraæa se k njima?
Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
5 Ko je pustio divljega magarca da je slobodan, i remene divljemu magarcu ko je razdriješio?
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
6 Kojemu odredih pustinju za kuæu i za stan slatinu.
sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
7 On se smije vrevi gradskoj, i ne sluša vike nastojnikove.
Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
8 Što nalazi u gorama, ono mu je piæa, i traži svaku zelen.
se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
9 Bi li ti jednorog htio služiti? bi li noæivao za jaslima tvojim?
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
10 Možeš li vezati užem jednoroga da ore? hoæe li vlaèiti brazde za tobom?
Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
11 Hoæeš li se osloniti na nj što mu je snaga velika? i ostaviti na njemu svoj posao?
Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
12 Hoæeš li se pouzdati u nj da æe ti svesti ljetinu i na gumno tvoje složiti?
Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
13 Jesi li ti dao paunu lijepa krila i perje èaplji ili noju?
Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
14 Koji snese na zemlji jajca svoja, i ostavi da ih prah grije;
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
15 I ne misli da æe ih noga razbiti i zvijer poljska zgaziti;
Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16 Nemilostiv je ptiæima svojim kao da nijesu njegovi, i da mu trud ne bude uzalud ne boji se.
Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
17 Jer mu Bog nije dao mudrost niti mu je udijelio razuma.
Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
18 Kad se podigne u vis, smije se konju i konjiku.
Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
19 Jesi li ti dao konju jaèinu? jesi li ti okitio vrat njegov rzanjem?
Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
20 Hoæeš li ga poplašiti kao skakavca? frkanje nozdrva njegovijeh strašno je;
Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
21 Kopa zemlju, veseo je od sile, ide na susret oružju;
Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
22 Smije se strahu i ne plaši se niti uzmièe ispred maèa;
Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
23 Kad zvekæe nad njim tul i sijeva koplje i sulica;
Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
24 Od nemirnoæe i ljutine kopa zemlju, i ne može da stoji kad truba zatrubi.
Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
25 Kad truba zatrubi, on vrišti, izdaleka èuje boj, viku vojvoda i pokliè.
Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
26 Eda li po tvome razumu leti jastrijeb? širi krila svoja na jug?
Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
27 Eda li se na tvoju zapovijest diže u vis orao, i na visini vije gnijezdo?
Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
28 Na stijeni stanuje i bavi se, navrh stijene, na tvrdu mjestu.
Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
29 Odatle gleda hrane, daleko mu vide oèi.
Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
30 I ptiæi njegovi piju krv, i gdje su mrtva tjelesa ondje je on.
Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
