Jó 30
1 Porém agora riem de mim os mais jovens do que eu, cujos pais eu havia desdenhado até de os pôr com os cães de meu rebanho.
"Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.
2 De que também me serviria força de suas mãos, nos quais o vigor já pereceu?
Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
3 Por causa da pobreza e da fome andavam sós; roem na terra seca, no lugar desolado e deserto em trevas.
puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
4 Que colhiam malvas entre os arbustos, e seu alimento eram as raízes dos zimbros.
he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
5 Do meio [das pessoas] eram expulsos, e gritavam contra eles, como a um ladrão.
Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
6 Habitavam nos barrancos dos ribeiros secos, nos buracos da terra, e nas rochas.
Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
7 Bramavam entre os arbustos, e se ajuntavam debaixo das urtigas.
Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
8 Eram filhos de tolos, filhos sem nome, e expulsos de [sua] terra.
nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
9 Porém agora sirvo-lhes de chacota, e sou para eles um provérbio de escárnio.
Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
10 Eles me abominam [e] se afastam de mim; porém não hesitam em cuspir no meu rosto.
he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
11 Pois [Deus] desatou minha corda, e me oprimiu; por isso tiraram [de si] todo constrangimento perante meu rosto.
Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
12 À direita os jovens se levantam; empurram meus pés, e preparam contra mim seus caminhos de destruição.
Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
13 Destroem meu caminho, e promovem minha miséria, sem necessitarem que alguém os ajude.
He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
14 Eles vêm [contra mim] como que por uma brecha larga, [e] revolvem-se entre a desolação.
niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
15 Pavores se voltam contra mim; perseguem minha honra como o vento, e como nuvem passou minha prosperidade.
Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
16 Por isso agora minha alma se derrama em mim; dias de aflição têm me tomado.
Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
17 De noite meus ossos se furam em mim, e meus pulsos não descansam.
Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
18 Por grande força [de Deus] minha roupa está estragada; ele me prendeu como a gola de minha roupa.
Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
19 Lançou-me na lama, e fiquei semelhante ao pó e à cinza.
Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
20 Clamo a ti, porém tu não me respondes; eu fico de pé, porém tu ficas [apenas] olhando para mim.
Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
21 Tu te tornaste cruel para comigo; com a força de tua mão tu me atacas.
Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
22 Levantas-me sobre o vento, [e] me fazes cavalgar [sobre ele]; e dissolves o meu ser.
Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
23 Porque eu sei que me levarás à morte; e à casa determinada a todos os viventes.
Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
24 Porém não se estende a mão para quem está em ruínas, quando clamam em sua opressão?
Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
25 Por acaso eu não chorei pelo que estava em dificuldade, [e] minha alma não se angustiou pelo necessitado?
Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
26 Quando eu esperava o bem, então veio o mal; quando eu esperava a luz, veio a escuridão.
Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
27 Minhas entranhas fervem, e não se aquietam; dias de aflição me confrontam.
Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
28 Ando escurecido, mas não pelo sol; levanto-me na congregação, e clamo por socorro.
Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
29 Tornei-me irmão dos chacais, e companheiro dos avestruzes.
Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
30 Minha pele se escureceu sobre mim, e meus ossos se inflamam de febre.
Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
31 Por isso minha harpa passou a ser para lamentação, e minha flauta para vozes dos que choram.
Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."
