Psalmów 78
1 Pieśń pouczająca. Asafa. Słuchaj, mój ludu, mego prawa, nakłońcie uszu ku słowom moich ust.
Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2 Otworzę moje usta do przypowieści, opowiem starodawne tajemnice;
Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 Cośmy słyszeli i poznali i [co] nam opowiadali nasi ojcowie.
Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4 Nie zataimy [tego] przed ich synami, opowiemy przyszłemu pokoleniu o chwale PANA, o jego mocy i cudach, które czynił.
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Ustanowił bowiem świadectwo w Jakubie, nadał prawo w Izraelu i nakazał naszym ojcom, aby je oznajmiali swoim synom;
Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 Aby poznało przyszłe pokolenie, synowie, którzy się urodzą; aby powstawszy, przekazywali [je] swoim synom;
että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 Żeby pokładali w Bogu nadzieję i nie zapominali o dziełach Boga, lecz strzegli jego przykazań;
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 Żeby nie byli, jak ich ojcowie, pokoleniem opornym i nieposłusznym; pokoleniem, które nie przygotowało swego serca i którego duch nie był wierny Bogu.
Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 Synowie Efraima, uzbrojeni i wyposażeni w łuki, w dniu bitwy wycofali się.
Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10 [Bo] nie strzegli przymierza Boga i nie chcieli postępować według jego prawa.
Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11 Zapomnieli o jego dziełach i cudach, które im ukazał.
vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12 Przed ich ojcami czynił cuda w ziemi Egiptu, na polu Soanu.
Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13 Rozdzielił morze i przeprowadził ich, i sprawił, że wody stanęły jak wał.
Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14 Prowadził ich w obłoku za dnia, a całą noc w blasku ognia.
Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15 Rozszczepił skały na pustyni i napoił ich jakby z wielkich głębin.
Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16 Wydobył strumienie ze skały i sprawił, że wody płynęły jak rzeki.
Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 Lecz [oni] jeszcze więcej grzeszyli przeciwko niemu i pobudzili do gniewu Najwyższego na pustyni;
Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 I wystawiali Boga na próbę w swych sercach, żądając pokarmu według swego pragnienia.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19 I mówili przeciwko Bogu tymi słowy: Czy Bóg może zastawić stół na tej pustyni?
Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20 Oto uderzył w skałę i wypłynęły wody, i wezbrały strumienie; czy będzie mógł też dać chleb? Czy przygotuje mięso swemu ludowi?
Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21 Gdy PAN [to] usłyszał, rozgniewał się i ogień zapłonął przeciw Jakubowi, i gniew wybuchnął przeciw Izraelowi;
Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 Bo nie uwierzyli Bogu i nie zaufali jego zbawieniu;
koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 Choć rozkazał chmurom w górze i bramy nieba otworzył.
Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 I zesłał im [jak] deszcz mannę do jedzenia, i zboże z nieba im dał.
hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 Człowiek jadł chleb anielski; zesłał im pokarm do syta.
Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26 Wzbudził na niebie wiatr ze wschodu i sprowadził swą mocą wiatr południowy.
Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 Zesłał im mięso jak pył i ptactwo skrzydlate jak piasek morski.
hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28 Spadło ono pośrodku ich obozu, wokół ich namiotów.
hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 Jedli i w pełni się nasycili; dał im, czego pragnęli.
Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30 [A gdy] jeszcze nie zaspokoili swego pragnienia, [gdy] jeszcze pokarm był w ich ustach;
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 Spadł na nich gniew Boży i zabił ich tłustych, a znakomitszych z Izraela powalił.
kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 Mimo to nadal grzeszyli i nie wierzyli jego cudom;
Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Dlatego sprawił, że ich dni przemijały w marności, a ich lata – w trwodze.
Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 Gdy ich zabijał, szukali go; nawracali się i o świcie szukali Boga;
Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 Przypominali sobie, że Bóg [jest] ich skałą, że Bóg Najwyższy – ich Odkupicielem;
He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 Pochlebiali mu jednak swoimi ustami i okłamywali go swym językiem;
Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37 A ich serce nie było przed nim szczere i nie byli wierni jego przymierzu.
sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38 On jednak, będąc miłosiernym, przebaczał ich nieprawości i nie wytracał [ich]; często odwracał swój gniew i nie pobudzał całej swej zapalczywości;
Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39 Bo pamiętał, że są ciałem; wiatrem, który ulatuje i nie wraca.
Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40 Jak często pobudzali go do gniewu na pustyni [i] zasmucali go na pustkowiu!
Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 Odwracali się i wystawiali Boga na próbę, i stawiali granice Świętemu Izraela.
Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 Nie pamiętali jego ręki [ani] dnia, w którym ich wybawił z utrapienia;
He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43 Gdy czynił swe znaki w Egipcie i swe cuda na polu Soanu;
jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 Gdy zamienił w krew ich rzeki i ich strumienie, tak że nie mogli [z nich] pić.
muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45 Zesłał na nich rozmaite muchy, aby ich kąsały, i żaby, aby ich niszczyły;
lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46 I dał robactwu ich plony, a ich pracę szarańczy.
antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47 Zniszczył gradem ich winorośle, a sykomory szronem.
hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48 Ich bydło wydał na pastwę gradu, a ich stada [na pastwę] błyskawic.
antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49 Wylał na nich żar swojego gniewu, zapalczywość, oburzenie i udrękę, zesławszy na nich złych aniołów.
Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 Otworzył drogę dla swego gniewu, nie zachował ich duszy od śmierci, a ich życie wydał zarazie;
Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 Wytracił wszystko pierworodne w Egipcie, pierwociny [ich] mocy w namiotach Chama;
Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52 Ale swój lud wyprowadził jak owce i wiódł ich po pustyni jak stado.
Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53 Prowadził ich bezpiecznie, tak że się nie lękali, a ich wrogów przykryło morze;
Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54 I przyprowadził ich do swej świętej granicy; do góry, którą nabyła jego prawica.
Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55 Wypędził przed nimi narody, sznurem wyznaczył im dziedzictwo, żeby pokolenia Izraela mieszkały w swoich namiotach.
Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 Oni jednak wystawiali na próbę i pobudzali do gniewu Boga Najwyższego, i nie strzegli jego świadectw.
Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 Lecz odwrócili się i postępowali przewrotnie jak ich ojcowie, schodzili z drogi jak łuk zawodny.
vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 Pobudzali go bowiem do gniewu przez swe wyżyny i rzeźbionymi posągami wzbudzali jego zazdrość.
He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 Gdy Bóg [to] usłyszał, rozgniewał się i wielce wzgardził Izraelem.
Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 I opuścił przybytek w Szilo; namiot, [który] rozbił wśród ludzi;
Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61 I oddał w niewolę swoją moc i swoją chwałę w ręce wroga.
Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62 Wydał swój lud pod miecz i rozgniewał się na swoje dziedzictwo.
Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 Ich młodzieńców pochłonął ogień, a ich dziewic nie wydano za mąż.
Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64 Ich kapłani padli od miecza, a ich wdowy nie lamentowały.
Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65 Lecz potem Pan ocknął się jak ze snu, jak mocarz wykrzykujący od wina.
Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66 I uderzył na tyły swoich wrogów, okrył ich wieczną hańbą.
Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 Ale choć wzgardził namiotem Józefa i pokolenia Efraima nie wybrał;
Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 Jednak wybrał pokolenie Judy, górę Syjon, którą umiłował.
vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 I zbudował swoją świątynię jak wysoki [pałac]; jak ziemię, którą ugruntował na wieki.
Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 Wybrał też Dawida, swego sługę; wziął go z owczych zagród;
Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 Przywołał go, gdy chodził za karmiącymi [owcami], aby pasł Jakuba, jego lud, i Izraela, jego dziedzictwo.
Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 A on ich pasł w prawości swego serca i prowadził ich roztropną ręką.
Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
