Salmenes 95

1 Kom, lat oss fegnast for Herren, lat oss ropa av frygd for vårt frelse-berg!

Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

2 Lat oss stiga fram for hans åsyn med lovsong, lat oss syngja vår fagnad for honom i salmar!

Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

3 For ein stor Gud er Herren og ein stor konge yver alle gudar,

Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

4 han som i si hand hev det djupaste av jordi, og som eig topparne av fjelli.

Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

5 Han eig havet, for han hev skapt det, og turrlendet hev hans hender laga.

Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

6 Kom, lat oss falla ned og bøygja oss, lat oss bøygja kne for Herren, vår skapar!

Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

7 For han er vår Gud, og me er det folk han føder, og den hjord som handi hans leider. Å, vilde de høyra på hans røyst i dag!

Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

8 Forherd ikkje dykkar hjarta som ved Meriba, som på Massa-dagen i øydemarki,

"Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

9 der federne dykkar freista meg! Dei prøvde meg, endå dei hadde set mi gjerning.

jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

10 I fyrti år var eg leid av den ætti, og eg sagde: «Dei er eit folk med villfarande hjarta, og dei kjenner ikkje vegarne mine.»

Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

11 So svor eg i min vreide: «Sanneleg, dei skal ikkje koma inn til mi kvila.»

Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."