Salmenes 102
1 Bøn av ein arming, når han vanmegtast og let sitt klagemål strøyma fram for Herren. Herre, høyr mi bøn, og lat mitt rop koma fram til deg!
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 Løyn ikkje ditt andlit for meg den dagen eg er i naud! Bøyg ditt øyra til meg! Den dagen eg ropar, svara meg snart!
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 For dagarne mine hev fare burt som ein røyk, og mine bein er som glødde i eld.
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 Mitt hjarta er solstukke og visnar som gras, for eg hev gløymt å eta brødet mitt.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 For mi høgmælte stynjing heng beini fast ved kjøtet mitt.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 Eg likjest pelikanen i øydemarki, eg er som ula på aude stader.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 Eg lyt vaka og vera som ein einsleg fugl på taket.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 Heile dagen spottar mine fiendar meg, dei som reint er ville mot meg, sver ved meg.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 For eg et oska som brød, og drykken min blandar eg med gråt
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 for din vreide og din harm skuld, for du hev teke meg upp og kasta meg burt.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 Mine dagar er som ein skugge når han lengjest, og eg visnar som gras.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 Men du, Herre, sit i all æva, og ditt minne varer frå ætt til ætt.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Du vil standa upp, du vil miskunna Sion, for det er tid til å vera nådig mot henne, ja, timen er komen.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 For dine tenarar hev godhug for steinarne hennar, og dei ynkast yver hennar grus.
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 Og heidningar skal ottast Herrens namn, og alle kongar på jordi di æra.
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 For Herren hev bygt upp att Sion, han hev synt seg i si æra;
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 han hev vendt seg til bøni frå dei hjelpelause, og han hev ikkje vanvyrdt deira bøn.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 Dette skal verta uppskrive for den komande ætti, og det folket som vert skapt, skal lova Herren,
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 for han hev set ned frå si heilage høgd, Herren hev frå himmelen skoda på jordi
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 og vil høyra sukken frå den bundne og løysa ut daudens born,
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 so dei i Sion skal forkynna Herrens namn og hans pris i Jerusalem,
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 når folkeslag kjem i hop og kongerike til å tena Herren.
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 Han hev bøygt mi kraft på vegen, han hev korta av mine dagar.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 Eg segjer: Min Gud, tak meg ikkje burt midt i mine dagar! Frå ætt til ætt varer dine år.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 Fordom grunnfeste du jordi, og himmelen er verk av dine hender.
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 Dei skal forgangast, men du stend; alle skal dei eldast som eit klæde, som ein klædnad skifter du deim, og dei vert umskifte;
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 men du er den same, og dine år tek aldri ende.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 Borni åt dine tenarar skal bu i ro, og deira avkjøme skal standa trygt for di åsyn.
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
