Salomos Ordsprog 1
1 Ordtøke av Salomo, son til David, konge yver Israel.
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 Av deim kann ein læra visdom og age og skyna vituge ord.
Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 Og få age so ein vert klok, rettferd og rett og rettvisa.
Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 Dei kann gjeva dei urøynde klokskap, ungdomen kunnskap og ettertanke -
Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 so den vise kann høyra og auka sin lærdom og den vituge verta rådklok.
Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 Dei gjev skyn på ordtak og myrke ord, ord frå dei vise og gåtorne deira.
Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 Otte for Herren er upphav til kunnskap, uvitingar vanvyrder visdom og age.
Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8 Høyr etter, son min, når far din deg agar, og kasta’kje frå deg det mor di deg lærer!
Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 For det er ein yndeleg krans for ditt hovud, og kjedor kring halsen din.
Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 Son min, når syndarar lokkar deg, samtykk ikkje!
Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 Um dei segjer: «Kom med oss! Me vil lura etter blod, setja fella for den skuldlause utan grunn;
Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
13 Me vinna oss alle slag skattar, og fyller husi våre med rov;
Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 du skal få lutskifte saman med oss, alle skal me ha same pungen.» -
Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 Son min, gakk ikkje då på vegen med deim, haldt foten din burte frå deira stig!
Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 For føterne deira spring til vondt og er snøgge til å renna ut blod.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 Men fåfengt breier dei netet for augo på alle fuglar.
Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 Dei lurer på sitt eige blod og set eit garn for sitt eige liv.
Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 So gjeng det kvar som riv til seg med ran, det drep sin eigen herre.
Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20 Vismøyi ropar på gata og lyfter si røyst på torgi.
Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 På gatehyrna preikar ho midt i ståket, i porthallar og kring i byen ho talar:
Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 «Kor lenge vil de fåkunnige elska fåkunna, og kor lenge vil spottarar ha hug til spott, og dårar hata kunnskap?
Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 Snu dykk hit når eg refser! So skal åndi mi fløyma for dykk, og eg skal kunngjera dykk mine ord.
Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 Eg ropa og de vilde ikkje høyra, og ingen agta på at eg rette ut handi,
Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 De brydde dykk ei um all mi råd, og ansa ikkje mitt refsings ord,
Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 So skal eg då læ når de ulukka fær, eg skal spotta når det som de ræddast kjem,
Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 når det de ræddast kjem som eit uver, og uferdi dykkar fer hit som ein storm, når trengsla og naud kjem på dykk.
Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 Då vil eg ikkje svara når de ropar på meg, dei skal naudleita etter meg, men ikkje finna meg.
Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 Av di dei hata kunnskap og forsmådde otte for Herren,
Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 ikkje lydde på mi råd, vanyrde all mi påminning,
Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 skal dei eta frukt av si åtferd og verta mette av sine råder.
Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 For einvisa drep dei einfaldne, og tryggleiken dårarne tyner.
Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 Men den bur trygt, som høyrer på meg, verna um ulukke-rædsla.»
Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
