Jobs 6

1 Då tok Job til ords og svara:

Niin Job vastasi ja sanoi:

2 «Um dei mitt mismod vega vilde og få ulukka mi på vegti,

Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

3 det tyngjer meir enn havsens sand; difor var ordi mine ville.

Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

4 For Allvalds pilar sit i meg, mi ånd lyt suga deira gift; Guds rædslor reiser seg til åtak.

Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

5 Skrik asnet vel i grøne eng? Og rautar uksen ved sitt for?

Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

6 Kven et det smerne utan salt? Kven finn vel smak i eggjekvite?

Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

7 Det byd meg mot å røra slikt, det er som min utskjemde mat.

Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

8 Å, fekk eg uppfyllt bøni mi! Gav Gud meg det eg vonar på!

Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

9 Ja, vild’ han berre knusa meg, med hand si min livstråd slita!

Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

10 Då hadde endå eg mi trøyst; trass pina skulde glad eg hoppa! - Den Heilage sitt ord eg held på.

Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

11 Kva er mi kraft, at eg skuld’ vona? Mi framtid, at eg skulde tola?

Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

12 Er krafti mi som steinen sterk? Er kanskje kroppen min av kopar?

Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

13 Mi hjelp hev heilt forlate meg; all kvart stydjepunkt er frå meg teke.

Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

14 Ein rådlaus treng av venen kjærleik, um enn han ottast Allvald ei.

Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

15 Som bekken brørne mine sveik, lik bekkjefar som turkar ut.

Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

16 Fyrst gruggast dei av bråna is, og snø som blandar seg uti,

Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

17 men minkar so i sumarsoli, og kverv til slutt burt i sumarhiten.

Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

18 Vegfarande vik av til deim, men kjem til øydemark og døyr.

Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

19 Kjøpmenn frå Tema skoda dit, flokkar frå Saba vonar trygt;

He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

20 men svikne vert dei i si von; dei narra vert når dei kjem fram.

Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

21 So hev de vorte reint til inkjes, de rædsla såg, og rædde vart!

Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

22 Hev eg då bede dykk um noko? Bad eg dykk løysa meg med gods?

Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

23 og frelsa meg frå fiendvald og kjøpa meg frå røvarar?

Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

24 Gjev meg eit svar, so skal eg tegja; seg meg kva eg hev synda med!

Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

25 Eit rettvis ord er lækjebot; men last frå dykk er inkje verdt.

Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

26 Du lastar meg for ordi mine; men vonlaus mann so mangt kann segja.

Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

27 De kastar lut um farlaust barn, og handel driv um dykkar ven.

Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

28 Vilde de berre sjå på meg! Trur de eg lyg dykk upp i augo?

Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

29 Vend um, lat ikkje urett skje! Vend um, enn hev eg rett i dette.

Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

30 Finst det vel fals på tunga mi? Kann ei min gom ulukka smaka?

Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?