Jobs 27
1 Job heldt fram med talen sin og sagde:
Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
2 «So sant Gud liver, som meg sveik, og Allvalds som meg volde sorg
"Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
3 - for endå eg min ande dreg; i nosi mi er guddomspust -:
niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,
4 Urett ligg ei på mine lippor; mi tunga talar ikkje svik.
eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
5 D’er langt frå meg å gje’ dykk rett, mi uskyld held eg fast til dauden.
Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.
6 Mi rettferd held eg fast uskjepla, eg ingen dag treng skjemmast ved.
Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
7 Min fiend’ skal seg syna gudlaus, min motstandar som urettferdig.
Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
8 Kva von hev en gudlaus att, når Gud vil sjæli or han draga?
Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
9 Vil Gud vel høyra skriket hans, når trengsla bryt innyver honom?
Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
10 Kann han i Allvald vel seg gleda? Kann han kvar tid påkalla Gud?
Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
11 Eg um Guds hand vil læra dykk; kva Allvald vil, det dyl eg ikkje.
Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
12 Sjå dette hev det alle set; kvi talar de då tome ord?
Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
13 Den lut fær gudlause av Gud, den arven valdsmann fær av Allvald.
Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
14 Til sverdet veks hans søner upp; hans avkom mettast ei med brød;
Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
15 dei siste legst i grav ved pest, og enkjorne held ingi klaga.
Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
16 Og um han dyngjer sylv som dust og samlar klæde liksom leir:
Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
17 Den rettvise tek klædi på; skuldlause skifter sylvet hans.
kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
18 Han byggjer huset sitt som molen, likt hytta vaktmannen set upp.
Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
19 Rik legg han seg - men aldri meir; han opnar augo - og er burte.
Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
20 Som vatsflaum rædsla honom tek, ved natt riv stormen honom burt.
Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
21 Han driv av stad for austanvind, som blæs han frå hans heimstad burt.
Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
22 Han utan miskunn på han skyt; frå handi hans han røma må.
Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
23 Med hender klappar dei åt han og pip han frå hans heimstad burt.
Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."
