Salmenes 95
1 Kom, la oss juble for Herren, la oss rope med fryd for vår frelses klippe!
Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!
2 La oss trede frem for hans åsyn med pris, la oss juble for ham med salmer!
Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!
3 For Herren er en stor Gud og en stor konge over alle guder,
Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.
4 han som har jordens dyp i sin hånd og fjellenes høider i eie,
Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.
5 han som eier havet, for han har skapt det, og hans hender har gjort det tørre land.
Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.
6 Kom, la oss kaste oss ned og bøie kne, la oss knele for Herrens, vår skapers åsyn!
Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!
7 For han er vår Gud, og vi er det folk han før, og den hjord hans hånd leder. Vilde I dog idag høre hans røst!
Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,
8 Forherd ikke eders hjerte, likesom ved Meriba, likesom på Massadagen i ørkenen,
Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,
9 hvor eders fedre fristet mig! De satte mig på prøve, de som dog hadde sett min gjerning.
Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;
10 Firti år vemmedes jeg ved den slekt, og jeg sa: De er et folk med forvillet hjerte, og de kjenner ikke mine veier.
Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;
11 Så svor jeg i min vrede: Sannelig, de skal ikke komme inn til min hvile.
Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.
