Salomos Ordsprog 1
1 Ordsprog av Salomo, Davids sønn, Israels konge.
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 Av dem kan en lære visdom og tukt og å skjønne forstandige ord;
Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 av dem kan en motta tukt til klokskap og lære rettferdighet og rett og rettvishet;
Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 de kan gi de enfoldige klokskap, de unge kunnskap og tenksomhet.
Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 Den vise skal høre på dem og gå frem i lærdom, og den forstandige vinne evne til å leve rett.
Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 Av dem kan en lære å forstå ordsprog og billedtale, vismenns ord og deres gåter.
Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 Å frykte Herren er begynnelsen til kunnskap; visdom og tukt foraktes av dårer.
Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8 Hør, min sønn, på din fars tilrettevisning og forlat ikke din mors lære!
Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 For de er en fager krans for ditt hode og kjeder om din hals.
Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 Min sønn! Når syndere lokker dig, da samtykk ikke!
Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 Når de sier: Kom med oss! Vi vil lure efter blod, sette feller for de uskyldige uten grunn;
Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
12 vi vil sluke dem levende som dødsriket, med hud og hår, likesom det sluker dem som farer ned i graven; (Sheol h7585)
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
13 vi vil finne alle slags kostelig gods, fylle våre hus med rov;
Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 du skal få kaste lodd om det med oss, vi skal alle ha samme pung -
Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 slå da ikke følge med dem, min sønn, hold din fot borte fra deres sti!
Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 For deres føtter haster til det onde, og de er snare til å utøse blod;
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 til ingen nytte blir garnet utspent så alle fuglene ser det;
Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 de lurer efter sitt eget blod, de setter feller for sig selv.
Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 Så går det hver den som søker urettferdig vinning; den tar livet av sine egne herrer.
Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20 Visdommen roper høit på gaten, den lar sin røst høre på torvene;
Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 på hjørnet av larmfylte gater roper den, ved portinngangene, rundt omkring i byen taler den og sier:
Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 Hvor lenge vil I uforstandige elske uforstand og spotterne ha lyst til spott og dårene hate kunnskap?
Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 Vend om og gi akt på min tilrettevisning! Da vil jeg la min ånd velle frem for eder, jeg vil kunngjøre eder mine ord.
Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 Fordi jeg ropte, og I ikke vilde høre, fordi jeg rakte ut min hånd, og ingen gav akt,
Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 fordi I forsmådde alle mine råd og ikke vilde vite av min tilrettevisning,
Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 så vil også jeg le når ulykken rammer eder, jeg vil spotte når det kommer som I reddes for,
Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 når det I reddes for, kommer som et uvær, og eders ulykke farer frem som en stormvind, når trengsel og nød kommer over eder.
Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 Da skal de kalle på mig, men jeg svarer ikke; de skal søke mig, men ikke finne mig.
Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 Fordi de hatet kunnskap og ikke vilde frykte Herren,
Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 fordi de ikke vilde vite av mitt råd og foraktet all min tilrettevisning,
Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 derfor skal de ete frukten av sine gjerninger, og av sine onde råd skal de mettes.
Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 For de uforstandiges selvrådighet dreper dem, og dårenes trygghet ødelegger dem;
Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 men den som hører på mig, skal bo trygt og leve i ro uten frykt for ulykke.
Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
