Salamo 37

1 Ko embetse amo tsivokatseo, vaho ko tsikirihe’o o mpanao ratio,

Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.

2 F’ie hiforejeje aniany hoe ahetse, vaho hiheatse hoe rongo-maindoñe.

Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.

3 Miatoa am’ Iehovà, le anò ty soa; imoneño i taney vaho rañeto ty figahiñañe.

Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;

4 Mifalea am’ Iehovà; le hatolo’e azo ty fisalalàn’ arofo’o.

silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.

5 Ampiatò am’ Iehovà ty fombà’o, Atokiso, vaho ie ty hitoloñe.

Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.

6 Le hampionjone’e hoe hazavàñe ty havantaña’o, vaho hoe an-tsipinde-mena ty havañona’o.

Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.

7 Manintsiña am’ Iehovà naho mahaliñisa; ko ihobira’o ty miraorao an-tsata’e, t’indaty mitoloñ’ am-pikitrohan-dratio.

Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.

8 Fario o habosehañeo, naho apoho ty fombo; ko embetse kera hañosi-karatiañe.

Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.

9 Toe haitoañe o tsy vokatseo, fa handova i taney ze mitamà Iehovà.

Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.

10 Aniany le tsy ho eo i lo-tserekey, ho tsoehe’o i akiba’ey f’ie tsy ho trea.

Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.

11 Toe handova i Taney o tretram-poo, hifale am-piraoraoañe vokatse.

Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.

12 Kililie’ i lo-tsereke ty vantañe, vaho ampikodrita’e nife.

Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;

13 Iankahafa’ i Talè, fa arofoana’e te an-­titotse ty andro’e.

mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

14 Fa napontsoa’ o tsivokatseo ty fibara, vaho nampibitsoke fale hametsaha’e ambane o rarakeo naho o misotrio, hañohofa’e loza amo an-dala mahitio.

Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.

15 Hitrofaha’ i fibaray ty tro’ iareo, vaho ho pekañeñe ty fale’ iareo.

Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.

16 Hamake ty ­kedekedek’ anaña’ ty vantañe ta ty havokara’ o tsivokatse maroo.

Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.

17 Toe ho pozaheñe ty sira’ o lo-tserekeo, fe tohaña’ Iehovà o vañoñeo.

Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.

18 Arofoana’ Iehovà ty andro’ o vantañeo, tsy ho modo kitro añ’afe’e ty lova’iareo;

Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.

19 Tsy ho salatse an-tsan-karatiañe; le ho anjañe an-tsam-paosa.

Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.

20 Hikoromake o tsy vokatseo, le hanahake ty safon’ añondry o rafelahi’ Iehovào, ie himosaoñe an-katòeñe, toe himiañe.

Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.

21 Misongo i tsivokatsey fe tsy mañavake; matarike i vantañey vaho mañomey.

Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.

22 Toe handova i taney o tahie’eo, fe haitoañe añe o afà’eo.

Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.

23 Ampijadoña’ Iehovà ty lia’ ondaty, ie no’e i lala’ey.

Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.

24 Ndra t’ie mikorovoke tsy hidaboñe, fa tohaña’ Iehovà am-pitàñe.

Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.

25 Nitora’e iraho, fa antetse henaneo, mboe liako tsy nahatrea te naforintseñe o vañoñeo, te nangata-kaneñe o keleia’eo.

Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.

26 Matarike lomoñandro re naho mampisongo, vaho vokatse o tiri’eo.

Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.

27 Ihankaño ty raty, le anò ty soa, vaho himoneñe kitro añ’afe’e.

Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.

28 Tea’ Iehovà ty hatò, le tsy ho farie’e o mpañorike i Ha’eio; soa-fipalitse nainai’e iereo; fe haitoañe ty tiri’ o lo-tserekeo.

Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.

29 Handova i taney o vañoñeo, vaho himoneñe nainai’e.

Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.

30 Mañaka-kihitse ty falie’ o vantañeo, manao saontsi-to i famele’ey.

Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.

31 Añ’arofo’e ao ty Hàn’Añahare’e, tsy midorasitse o fandia’eo.

Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.

32 Tampone’ ty tsivokatse ty vantañe, mipay hañè-doza ama’e.

Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.

33 Fe tsy hapo’ Iehovà an-taña’e ao, vaho tsy hado’e hafàtse an-jaka.

Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.

34 Itamao t’Iehovà, naho ambeno i lala’ey, le honjone’e handova i taney, vaho ho isa’o ty fañitoañe o tsivokatseo.

Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.

35 Fa nitreako ty lahiaga, tsivoatsolo, nandrevake hoe hatae maindoñe an-tane’e ao;

Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.

36 Fe nihelañe añe, le heheke, tsy eo; pinaiko fa tsy nahatrea.

Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.

37 Henteo ty vañoñe, hehe i vantañey, ho soa-figadoñe ty mifampilongo.

Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,

38 Fe hatrao-­karotsake o mpandilatseo vaho ho tomereñe ty figadoña’ ty lo-tsereke.

mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.

39 Boak’ am’ Iehovà ty fandrombahañe o vañoñeo, Ie ty fitsoloha’ iareo an-tsàm-poheke.

Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.

40 Imbàe’ Iehovà naho votsore’e; haha’e amo ­tsivokatseo vaho rombahe’e, amy te Ie ty fipalira’ iareo.

Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.