< Salamo 124 >
1 Fihirana fiakarana. Nataon’ i Davida.
Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel:
2 Raha tsy Jehovah no nomba antsika, Raha nitsangana hamely antsika ny olona.
Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,
3 Dia nitelina antsika velona izy, Raha nirehitra tamintsika ny fahatezerany;
Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;
4 Dia nandifotra antsika ny rano, Ary nanafotra ny fanahintsika ny riaka;
Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:
5 Eny, nanafotra ny fanahintsika Ny rano misafoaka.
Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.
6 Isaorana anie Jehovah, Izay tsy nanolotra antsika ho rembin’ ny nifiny.
Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!
7 Ny fanahintsika dia efa afaka tahaka ny vorona afaka tamin’ ny fandriky ny mpihaza: Tapaka ny fandrika, ka afaka isika.
Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.
8 Ny famonjena antsika dia amin’ ny anaran’ i Jehovah, Mpanao ny lanitra sy ny tany.
Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.