Psalmi 105
1 Pateiciet Tam Kungam, piesauciet Viņa Vārdu, dariet zināmus starp tiem ļaudīm Viņa darbus.
Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
2 Dziediet Viņam, slavējiet Viņu ar dziesmām, pārdomājiet visus Viņa brīnumus.
Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
3 Slavējiet Viņa svēto vārdu; lai tās sirdis priecājās, kas To Kungu meklē.
Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
4 Vaicājiet pēc Tā Kunga un pēc Viņa spēka, meklējiet vienmēr Viņa vaigu.
Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
5 Pieminiet Viņa brīnumus, ko Viņš ir darījis, Viņa brīnuma darbus un Viņa mutes tiesas, -
Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
6 Tu Ābrahāma, Viņa kalpa dzimums, jūs Jēkaba bērni, Dieva izredzētie!
te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
7 Viņš ir Tas Kungs, mūsu Dievs; Viņa tiesas iet pār visu zemi.
Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
8 Viņš piemin Savu derību mūžam, to vārdu, ko Viņš ir iecēlis tūkstošiem dzimumiem,
Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
9 Ko Viņš ar Ābrahāmu derējis un ko zvērējis Īzakam.
liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
10 To Viņš arī Jēkabam ir iecēlis par likumu, Israēlim par mūžīgu derību,
Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
11 Sacīdams: tev Es došu Kanaāna zemi, jūsu mantības daļu;
Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".
12 Kad tie vēl bija mazs pulciņš, ne daudz, un svešinieki iekš tās,
Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
13 Un staigāja no vienas tautas pie otras, no vienas valsts pie otras valsts ļaudīm,
Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
14 Viņš nevienam neļāva tos apbēdināt, Viņš arī ķēniņus sodīja viņu dēļ:
Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
15 Neaizskariet Manus svaidītos un nedariet ļauna Maniem praviešiem!
"Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".
16 Viņš aicināja badu pār zemi, Viņš atņēma visu maizes padomu.
Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
17 Viņš sūtīja viņu priekšā vienu vīru; Jāzeps tapa pārdots par kalpu.
oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
18 Viņa kājas tapa spaidītas siekstā, viņa miesas nāca dzelzīs,
Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
19 Tiekams viņa vārds notika, un Tā Kunga sludinājums to pārbaudīja.
siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
20 Tas ķēniņš sūtīja un lika to atraisīt, tas ļaužu valdītājs to atlaida vaļā.
Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
21 Viņš to iecēla par kungu savam namam un par valdnieku visai savai mantai.
Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
22 Ka tas saistītu viņa lielkungus pēc sava prāta un mācītu gudrību viņa vecākajiem.
sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.
23 Tā Israēls nāca Ēģiptes zemē un Jēkabs piemita Hama zemē.
Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
24 Un Viņš Saviem ļaudīm lika augumā augt un tos darīja jo varenus nekā viņu pretiniekus.
Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.
25 Viņš pārvērsa viņu sirdi, ienīdēt Viņa ļaudis un ar viltu glūnēt uz Viņa kalpiem.
Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.
26 Viņš sūtīja Mozu, Savu kalpu, un Āronu, ko Viņš bija izredzējis.
Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.
27 Tie darīja viņu starpā Dieva brīnumus un brīnuma zīmes Hama zemē.
Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
28 Viņš sūtīja tumsu, tad kļuva tumšs; un tie Viņa Vārdam neturējās pretī.
Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.
29 Viņš pārvērsa viņu ūdeņus par asinīm un nokāva viņu zivis.
Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.
30 Viņu zeme mudžēja no vardēm viņu ķēniņu kambaros.
Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.
31 Viņš runāja, tad nāca kukaiņi, utis visās viņu robežās.
Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.
32 Viņš tiem deva krusu lietus vietā, uguns liesmas viņu zemē,
Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
33 Un sasita viņu vīna kokus un viņu vīģes kokus un salauzīja kokus viņu robežās.
Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.
34 Viņš runāja, tad nāca siseņi un vaboles neizskaitāmā pulkā,
Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;
35 Kas apēda visu zāli viņu zemē, un norija viņu zemes augļus.
ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.
36 Viņš kāva arī visus pirmdzimtos viņu zemē un visu viņu pirmo stiprumu.
Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
37 Un tos izveda ar sudrabu un zeltu, un neviena gurdena nebija viņu ciltīs.
Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.
38 Ēģiptes zeme priecājās, kad tie izgāja, jo viņu bailes uz tiem bija kritušas.
Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.
39 Viņš deva padebesi par apsegu, un uguni naktī par gaismu.
Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.
40 Tie lūdza un viņš lika nākt paipalām un tos ēdināja ar debes'maizi.
He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.
41 Viņš pāršķēla klinti, tad ūdens iztecēja, un upes skrēja tuksnesī.
Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.
42 Jo Viņš pieminēja Savu svēto vārdu un Ābrahāmu, Savu kalpu.
Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.
43 Tā Viņš izveda Savus ļaudis ar prieku un Savus izredzētos ar gavilēšanu,
Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
44 Un tiem deva pagānu zemes; tie iemantoja tautu sviedrus,
Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,
45 Lai turētu Viņa likumus un sargātu Viņa bauslību. Alleluja.
että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!
