Psalmi 104
1 Teici To Kungu, mana dvēsele! Kungs, mans Dievs, Tu esi ļoti liels, ar augstību un godību aptērpies.
Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
2 Tu ģērbies gaišumā kā apģērbā; tu izklāj debesis kā telti.
Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
3 Tu ūdeņus augstībā sev lieci par grīdu, tu dari padebešus par saviem ratiem, tu staigā uz vēja spārniem.
sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
4 Tu dari vējus par Saviem eņģeļiem un uguns liesmas par Saviem sulaiņiem.
Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
5 Zemi Tu esi dibinājis uz viņas pamatiem, ka tā nešaubās ne mūžam.
Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
6 Ar jūras dziļumiem Tu to apsedzis kā ar apģērbu, ūdeņi stāvēja pār kalniem.
Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
7 No Taviem draudiem tie bēga, no Tava pērkona tie steidzās projām;
Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
8 Kalni cēlās un lejas nogrima tai vietā, ko Tu tām biji licis.
vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
9 Tu esi licis robežas, tās tie (ūdeņi) nepārkāps un zemi vairs neapklās.
Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
10 Tu izvadi avotus pa ielejām, ka tie tek starp kalniem.
Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
11 Tie dzirdina visus lauka zvērus, tur atdzeras meža ēzeļi.
Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
12 Pie tiem mīt debesputni, zaros tie dzied.
Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
13 Tu slapini kalnus no augšienes; ar augļiem, ko Tu radi, zeme top piepildīta.
Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
14 Tu liec zālei augt priekš lopiem un sējai cilvēkam par labu, lai nāk maize no zemes
Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
15 Un vīns, kas iepriecina cilvēka sirdi, ka viņa vaigs top skaistāks nekā no eļļas, un ka maize spēcina cilvēka sirdi.
ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
16 Tā Kunga koki top papilnam slacināti, ciedra koki uz Lībanus, ko Viņš ir dēstījis.
Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
17 Tur putni dara ligzdas un stārķi dzīvo uz priedēm.
Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
18 Augstie kalni ir priekš mežu kazām, klintis kalna āpšiem par patvērumu.
Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
19 Tu esi darījis mēnesi laikmetiem, saule zin savu noiešanu.
Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
20 Tu dari tumsu, ka nakts metās; tad kustās visi meža zvēri.
Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
21 Jaunie lauvas rūc pēc laupījuma, meklēdami savu barību no Dieva.
Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
22 Un kad saule lec, tad tie atkal aizbēg un apguļas savās alās.
Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
23 Tad cilvēks iziet pie sava darba, pie sava lauka darba līdz vakaram.
Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
24 Cik lieli ir Tavi darbi, ak Kungs! Tos visus Tu esi darījis ar gudrību, - zeme ir Tava padoma pilna.
Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
25 Redzi, jūra, liela un plata uz abējām pusēm! Tur mudžēt mudž neskaitāmā pulkā visādi zvēri, lieli, mazi.
Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
26 Tur iet lielas laivas un Levijatans, ko Tu esi radījis, tur dzīvoties.
Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
27 Tie visi uz Tevi gaida, ka Tu tiem barību dodi savā laikā.
Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
28 Kad Tu tiem dod, tad tie salasa; kad Tu Savu roku atveri, tad tie ar labumu top pieēdināti.
Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
29 Tu apslēpi Savu vaigu, tad tie iztrūkstas; Tu atņem viņiem dvašu, tad tie mirst un paliek atkal par pīšļiem.
Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
30 Tu sūti Savu Garu, tad tie top radīti, un Tu atjauno zemes ģīmi.
Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
31 Tā Kunga godība paliek mūžīgi; Tas Kungs priecājās par Saviem darbiem.
Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
32 Viņš uzlūko zemi, tad tā dreb; Viņš aizskar kalnus, tad tie kūp.
hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
33 Es dziedāšu Tam Kungam, kamēr es dzīvoju; es slavēšu savu Dievu ar dziesmām, kamēr šeit esmu.
Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
34 Manas domas Viņam lai patīk; es priecāšos iekš Tā Kunga.
Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
35 Grēcinieki no zemes lai izzūd un bezdievīgo lai vairs nav. Teici To Kungu, mana dvēsele, Alleluja.
Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
