Salamana Pamācības 14
1 Gudra sieva uztaisa savu namu, bet neprātniece to noposta pati savām rokām.
Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
2 Kas savā skaidrībā staigā, tas bīstas To Kungu; bet netiklais savā ceļā nebēdā par Viņu.
Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
3 Ģeķa mutē ir viņa lepnības rīkste, bet gudro lūpas viņus pasargā.
Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
4 Kur vēršu nav, tur sile tīra; bet caur vēršu spēku nāk liela raža.
Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
5 Patiess liecinieks nemelo, bet nepatiess liecinieks izverd melus.
Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
6 Garzobis meklē gudrību un neatrod; bet prātīgam atzīšana nāk lēti.
Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
7 Ej nost no ģeķa acīm; jo gudru valodu tu nedzirdēsi!
Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
8 Prātīga vīra gudrība ir šī, savu ceļu saprast; bet nejēgu ģeķība ir aloties.
Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
9 Ģeķiem grēku upuris nelīdz, bet pie taisniem ir labpatikšana.
Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
10 Sirds pati vien zina savas sāpes, un cits neviens nenomana viņas prieku.
Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
11 Bezdievīgo nams taps nopostīts, bet taisno būdiņa zaļos.
Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
12 Dažs ceļš liekās iesākumā labs, savā galā ved nāvē.
Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
13 Pat smejoties sirds brīžam sāp, un līksmība beidzās bēdās.
Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
14 Kas atkāpjas, tā sirds baudīs savu darbu augļus, tāpat labs vīrs savus.
Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
15 Nejēga tic visu, bet prātīgais ņem vērā savus soļus.
Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
16 Gudrais bīstas un izsargās no ļauna, bet ģeķis ir kā uguns un drošs.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
17 Ātras dusmas dara ģeķību, un niķainu cilvēku ienīst.
Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
18 Nesaprašu mantība ir ģeķība, bet prātīgo kronis atzīšana.
Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
19 Ļauniem jāklanās priekš labiem, un bezdievīgiem taisna vārtos.
Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
20 Pat draugs nabagu ienīst, bet bagātiem mīlētāju daudz.
Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
21 Kas pulgo savu tuvāko, grēko; bet svētīgs, kas par nabagu apžēlojās.
Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
22 Vai tad neceļā nekļūs, kas ļaunu perē? bet kam prāts uz labu, panāks žēlastību un uzticību.
Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
23 Kur sviedriem strādā, tur kas atliek; bet kur vārdi vien, tur trūcība.
Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
24 Bagātība ir gudriem par kroni, bet nejēgu ģeķība paliek ģeķība.
Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
25 Patiess liecinieks izpestī dvēseles, bet kas melus runā, ir blēdis.
Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
26 Tā Kunga bijāšanā ir liela drošība, un tā būs viņa bērniem par patvērumu.
Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
27 Tā Kunga bijāšana ir dzīvības avots, izsargāties no nāves valgiem.
Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
28 Ķēniņa gods stāv ļaužu pulkā, bet ļaužu trūkums ir valdnieku vaidi.
Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
29 Lēnprātīgam liela gudrība, bet ātrais ir liels ģeķis.
Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
30 Lēna sirds ir miesas dzīvība, bet ātrs prāts ir puveši kaulos.
Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
31 Kas nabagu nospiež, pulgo viņa Radītāju; bet kas par sērdieni apžēlojās, tas godā Dievu.
Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
32 Bezdievīgais pazūd savā postā, bet taisnais arī savā nāvē ir drošs,
Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
33 Prātīgo sirdī gudrība dus, bet ģeķu starpā tā parādās.
Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
34 Taisnība tautu paaugstina, bet grēks ir ļaužu posts.
Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
35 Tiklam kalpam ķēniņa žēlastība, bet viņa dusmas bezkaunīgam.
Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.
