Job 36
1 Addens quoque Eliu, haec locutus est:
Elihu puhui vielä ja sanoi:
2 Sustine me paululum, et indicabo tibi: adhuc enim habeo quod pro Deo loquar.
Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.
3 Repetam scientiam meam a principio, et operatorem meum probabo iustum.
Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.
4 Vere enim absque mendacio sermones mei, et perfecta scientia probabitur tibi.
Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.
5 Deus potentes non abiicit, cum et ipse sit potens.
Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.
6 Sed non salvat impios, et iudicium pauperibus tribuit.
Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.
7 Non auferet a iusto oculos suos, et reges in solio collocat in perpetuum, et illic eriguntur.
Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.
8 Et si fuerint in catenis, et vinciantur funibus paupertatis.
Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:
9 Indicabit eis opera eorum, et scelera eorum, quia violenti fuerunt.
Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,
10 Revelabit quoque aurem eorum, ut corripiat: et loquetur, ut revertantur ab iniquitate.
Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.
11 Si audierint et observaverint, complebunt dies suos in bono, et annos suos in gloria:
Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.
12 Si autem non audierint, transibunt per gladium, et consumentur in stultitia.
Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.
13 Simulatores et callidi provocant iram Dei, neque clamabunt cum vincti fuerint.
Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;
14 Morietur in tempestate anima eorum, et vita eorum inter effeminatos.
Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.
15 Eripiet de angustia sua pauperem, et revelabit in tribulatione aurem eius.
Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.
16 Igitur salvabit te de ore angusto latissime, et non habente fundamentum subter se: requies autem mensae tuae erit plena pinguedine.
Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.
17 Causa tua quasi impii iudicata est, causam iudiciumque recipies.
Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.
18 Non te ergo superet ira, ut aliquem opprimas: nec multitudo donorum inclinet te.
Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.
19 Depone magnitudinem tuam absque tribulatione, et omnes robustos fortitudine.
Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?
20 Ne protrahas noctem, ut ascendant populi pro eis.
Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.
21 Cave ne declines ad iniquitatem: hanc enim coepisti sequi post miseriam.
Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.
22 Ecce, Deus excelsus in fortitudine sua, et nullus ei similis in legislatoribus.
Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?
23 Quis poterit scrutari vias eius? aut quis potest ei dicere: Operatus es iniquitatem?
Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?
24 Memento quod ignores opus eius, de quo cecinerunt viri.
Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.
25 Omnes homines vident eum, unusquisque intuetur procul.
Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.
26 Ecce, Deus magnus vincens scientiam nostram: numerus annorum eius inaestimabilis.
Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.
27 Qui aufert stillas pluviae, et effundit imbres ad instar gurgitum.
Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,
28 Qui de nubibus fluunt, quae praetexunt cuncta desuper.
Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.
29 Si voluerit extendere nubes quasi tentorium suum.
Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.
30 Et fulgurare lumine suo desuper, cardines quoque maris operiet.
Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.
31 Per haec enim iudicat populos, et dat escas multis mortalibus.
Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.
32 In manibus abscondit lucem, et praecepit ei ut rursus adveniat.
Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.
33 Annunciat de ea amico suo, quod possessio eius sit, ut ad eam possit ascendere.
Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.
