Job 19
1 Respondens autem Iob, dixit:
Mutta Job vastasi ja sanoi:
2 Usquequo affligitis animam meam, et atteritis me sermonibus?
Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
3 En, decies confunditis me, et non erubescitis opprimentes me.
Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
4 Nempe, et si ignoravi, mecum erit ignorantia mea.
Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
5 At vos contra me erigimini, et arguitis me opprobriis meis.
Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
6 Saltem nunc intelligite quia Deus non æquo iudicio afflixerit me, et flagellis suis me cinxerit.
Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
7 Ecce clamabo vim patiens, et nemo audiet: vociferabor, et non est qui iudicet.
Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
8 Semitam meam circumsepsit, et transire non possum, et in calle meo tenebras posuit.
Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
9 Spoliavit me gloria mea, et abstulit coronam de capite meo.
Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
10 Destruxit me undique, et pereo, et quasi evulsæ arbori abstulit spem meam.
Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
11 Iratus est contra me furor eius, et sic me habuit quasi hostem suum.
Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
12 Simul venerunt latrones eius, et fecerunt sibi viam per me, et obsederunt in gyro tabernaculum meum.
Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
13 Fratres meos longe fecit a me, et noti mei quasi alieni recesserunt a me.
Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
14 Dereliquerunt me propinqui mei: et qui me noverant, obliti sunt mei.
Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
15 Inquilini domus meæ, et ancillæ meæ sicut alienum habuerunt me, et quasi peregrinus fui in oculis eorum.
Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
16 Servum meum vocavi, et non respondit, ore proprio deprecabar illum.
Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
17 Halitum meum exhorruit uxor mea, et orabam filios uteri mei.
Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
18 Stulti quoque despiciebant me, et cum ab eis recessissem, detrahebant mihi.
Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
19 Abominati sunt me quondam consiliarii mei: et quem maxime diligebam, aversatus est me.
Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
20 Pelli meæ, consumptis carnibus, adhæsit os meum, et derelicta sunt tantummodo labia circa dentes meos.
Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
21 Miseremini mei, miseremini mei, saltem vos amici mei, quia manus Domini tetigit me.
Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
22 Quare persequimini me sicut Deus, et carnibus meis saturamini?
Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
23 Quis mihi tribuat ut scribantur sermones mei? quis mihi det ut exarentur in libro
Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
24 stylo ferreo, et plumbi lamina, vel celte sculpantur in silice?
Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
25 Scio enim quod Redemptor meus vivit, et in novissimo die de terra surrecturus sum:
Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
26 Et rursum circumdabor pelle mea, et in carne mea videbo Deum meum.
Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
27 Quem visurus sum ego ipse, et oculi mei conspecturi sunt, et non alius: reposita est hæc spes mea in sinu meo.
Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
28 Quare ergo nunc dicitis: Persequamur eum, et radicem verbi inveniamus contra eum?
Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
29 Fugite ergo a facie gladii, quoniam ultor iniquitatum gladius est: et scitote esse iudicium.
Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
