Psalmorum 66
1 In finem. Canticum psalmi resurrectionis. [Jubilate Deo, omnis terra;
Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.
2 psalmum dicite nomini ejus; date gloriam laudi ejus.
Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.
3 Dicite Deo: Quam terribilia sunt opera tua, Domine! in multitudine virtutis tuæ mentientur tibi inimici tui.
Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.
4 Omnis terra adoret te, et psallat tibi; psalmum dicat nomini tuo.
Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, (Sela)
5 Venite, et videte opera Dei: terribilis in consiliis super filios hominum.
Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.
6 Qui convertit mare in aridam; in flumine pertransibunt pede: ibi lætabimur in ipso.
Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.
7 Qui dominatur in virtute sua in æternum; oculi ejus super gentes respiciunt: qui exasperant non exaltentur in semetipsis.
Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, (Sela)
8 Benedicite, gentes, Deum nostrum, et auditam facite vocem laudis ejus:
Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,
9 qui posuit animam meam ad vitam, et non dedit in commotionem pedes meos.
Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.
10 Quoniam probasti nos, Deus; igne nos examinasti, sicut examinatur argentum.
Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.
11 Induxisti nos in laqueum; posuisti tribulationes in dorso nostro;
Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.
12 imposuisti homines super capita nostra. Transivimus per ignem et aquam, et eduxisti nos in refrigerium.
Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.
13 Introibo in domum tuam in holocaustis; reddam tibi vota mea
Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,
14 quæ distinxerunt labia mea: et locutum est os meum in tribulatione mea.
Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.
15 Holocausta medullata offeram tibi, cum incenso arietum; offeram tibi boves cum hircis.
Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, (Sela)
16 Venite, audite, et narrabo, omnes qui timetis Deum, quanta fecit animæ meæ.
Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.
17 Ad ipsum ore meo clamavi, et exaltavi sub lingua mea.
Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.
18 Iniquitatem si aspexi in corde meo, non exaudiet Dominus.
Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.
19 Propterea exaudivit Deus, et attendit voci deprecationis meæ.
Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.
20 Benedictus Deus, qui non amovit orationem meam, et misericordiam suam a me.]
Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!
