Jób 41
1 Kihúzod-e a leviátánt horoggal, s kötéllel lenyomod-e nyelvét?
Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
2 Teszel-e kákagúzst orrába és kampóval átlyukaszthatod-e állkapcsát?
Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
3 Fog-e könyörögni neked, avagy szelíden beszél-e hozzád?
Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
4 Köt-e veled szövetséget, veheted-e örökre szolgául?
Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
5 Játszhatsz-e vele mint madárral, s megkötöd-e leányzóid számára?
Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
6 Alkudnak-e rajta kalmártársak, szétosztják-e kereskedők közt?
Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
7 Megrakod-e tüskékkel a bőrét és halászszigonnyal fejét?
Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
8 Vesd rá kezedet, gondolj harczra – nem teheted többé.
Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
9 Lám, az ember várakozása megcsalatkozott, hisz már láttára is leterül.
Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
10 Nincs vakmerő, ki felingerelné: ki az tehát, ki én elémbe áll?
Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
11 Ki előzött meg valamivel, hogy fizessek? Mi az egész ég alatt van, enyém az.
Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
12 Nem hallgathatom el tagjait, sem hatalmának mivoltát, sem testalkatának kellemét.
Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
13 Ki takarta fel ruhájának felszínét, páros fogsora közé ki hatol be?
Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
14 Arczának ajtait ki nyitotta fel, fogai körül rettenet!
Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
15 Büszkeség pajzsainak csatornái, szoros pecséttel lezárva;
Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
16 egyik éri a másikat, s levegő sem jut közéjök;
Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
17 egyik tapad a másikhoz, összefogódznak s nem válnak szét.
Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
18 Tüsszentése fényt sugároztat és szemei olyanok mint a hajnal szempillái.
Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
19 Szájából fáklyák csapnak ki, tüzes sziporkák szökkennek el.
Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
20 Orrlyukaiból füst megy ki, mint forró üstből kákatörzsön.
Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
21 Lehelete parazsat lobbant föl, és láng megy ki szájából.
Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
22 Nyakán erő tanyázik, előtte szökik a csüggedés.
Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
23 Húsának lafantyúi feszesek, szilárdak rajta, nem fityegnek.
Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
24 Szíve szilárd mint a kő és szilárd mint az alsó malomkő.
Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
25 Emelkedésétől hatalmasak félnek, megtöretésétől megzavarodnak.
Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
26 Ha ki karddal éri, ez nem áll meg benne, sem dárda, kopja s nyílvas.
Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
27 Szalmának tekinti a vasat, korhadt fának az érczet;
Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
28 meg nem szalasztja az íjj fia, tarlóvá változnak át rajta parittyakövek.
Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
29 Tarlónak tekinti a buzogányt, s nevet a lándzsának süvítésén.
Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
30 Alul rajta kiélezett cserepek, cséplőszánt terít az iszapra.
Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
31 Felforralja, mint a fazekat, a mélységet, olyanná teszi a tengert, mint keverő üstöt.
Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
32 Mögötte világít egy ösvény, őszhajnak lehet gondolni az árt.
Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
33 Nincs földön párja neki, mely alkotva van rettenthetetlennek.
Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
34 Minden magast lenéz, király ő mind a büszke vadak fölött.
Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
