תהילים 73

1 מזמור לאסף אך טוב לישראל אלהים לברי לבב׃

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

2 ואני כמעט נטוי רגלי כאין שפכה אשרי׃

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

3 כי קנאתי בהוללים שלום רשעים אראה׃

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

4 כי אין חרצבות למותם ובריא אולם׃

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

5 בעמל אנוש אינמו ועם אדם לא ינגעו׃

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

6 לכן ענקתמו גאוה יעטף שית חמס למו׃

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

7 יצא מחלב עינמו עברו משכיות לבב׃

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

8 ימיקו וידברו ברע עשק ממרום ידברו׃

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

9 שתו בשמים פיהם ולשונם תהלך בארץ׃

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

10 לכן ישיב עמו הלם ומי מלא ימצו למו׃

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

11 ואמרו איכה ידע אל ויש דעה בעליון׃

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

12 הנה אלה רשעים ושלוי עולם השגו חיל׃

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

13 אך ריק זכיתי לבבי וארחץ בנקיון כפי׃

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

14 ואהי נגוע כל היום ותוכחתי לבקרים׃

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

15 אם אמרתי אספרה כמו הנה דור בניך בגדתי׃

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

16 ואחשבה לדעת זאת עמל היא בעיני׃

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

17 עד אבוא אל מקדשי אל אבינה לאחריתם׃

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

18 אך בחלקות תשית למו הפלתם למשואות׃

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

19 איך היו לשמה כרגע ספו תמו מן בלהות׃

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

20 כחלום מהקיץ אדני בעיר צלמם תבזה׃

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

21 כי יתחמץ לבבי וכליותי אשתונן׃

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

22 ואני בער ולא אדע בהמות הייתי עמך׃

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

23 ואני תמיד עמך אחזת ביד ימיני׃

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

24 בעצתך תנחני ואחר כבוד תקחני׃

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

25 מי לי בשמים ועמך לא חפצתי בארץ׃

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

26 כלה שארי ולבבי צור לבבי וחלקי אלהים לעולם׃

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

27 כי הנה רחקיך יאבדו הצמתה כל זונה ממך׃

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

28 ואני קרבת אלהים לי טוב שתי באדני יהוה מחסי לספר כל מלאכותיך׃

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.