< מִשְׁלֵי 1 >

משלי שלמה בן דוד מלך ישראל׃ 1
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
לדעת חכמה ומוסר להבין אמרי בינה׃ 2
Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
לקחת מוסר השכל צדק ומשפט ומישרים׃ 3
Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
לתת לפתאים ערמה לנער דעת ומזמה׃ 4
Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
ישמע חכם ויוסף לקח ונבון תחבלות יקנה׃ 5
Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
להבין משל ומליצה דברי חכמים וחידתם׃ 6
Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
יראת יהוה ראשית דעת חכמה ומוסר אוילים בזו׃ 7
Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
שמע בני מוסר אביך ואל תטש תורת אמך׃ 8
Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
כי לוית חן הם לראשך וענקים לגרגרתיך׃ 9
Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
בני אם יפתוך חטאים אל תבא׃ 10
Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
אם יאמרו לכה אתנו נארבה לדם נצפנה לנקי חנם׃ 11
Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
נבלעם כשאול חיים ותמימים כיורדי בור׃ (Sheol h7585) 12
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
כל הון יקר נמצא נמלא בתינו שלל׃ 13
Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
גורלך תפיל בתוכנו כיס אחד יהיה לכלנו׃ 14
Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
בני אל תלך בדרך אתם מנע רגלך מנתיבתם׃ 15
Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
כי רגליהם לרע ירוצו וימהרו לשפך דם׃ 16
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
כי חנם מזרה הרשת בעיני כל בעל כנף׃ 17
Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
והם לדמם יארבו יצפנו לנפשתם׃ 18
Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
כן ארחות כל בצע בצע את נפש בעליו יקח׃ 19
Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
חכמות בחוץ תרנה ברחבות תתן קולה׃ 20
Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
בראש המיות תקרא בפתחי שערים בעיר אמריה תאמר׃ 21
Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
עד מתי פתים תאהבו פתי ולצים לצון חמדו להם וכסילים ישנאו דעת׃ 22
Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
תשובו לתוכחתי הנה אביעה לכם רוחי אודיעה דברי אתכם׃ 23
Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
יען קראתי ותמאנו נטיתי ידי ואין מקשיב׃ 24
Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
ותפרעו כל עצתי ותוכחתי לא אביתם׃ 25
Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
גם אני באידכם אשחק אלעג בבא פחדכם׃ 26
Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
בבא כשאוה פחדכם ואידכם כסופה יאתה בבא עליכם צרה וצוקה׃ 27
Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
אז יקראנני ולא אענה ישחרנני ולא ימצאנני׃ 28
Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
תחת כי שנאו דעת ויראת יהוה לא בחרו׃ 29
Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
לא אבו לעצתי נאצו כל תוכחתי׃ 30
Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
ויאכלו מפרי דרכם וממעצתיהם ישבעו׃ 31
Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
כי משובת פתים תהרגם ושלות כסילים תאבדם׃ 32
Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
ושמע לי ישכן בטח ושאנן מפחד רעה׃ 33
Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.

< מִשְׁלֵי 1 >