Job 39
1 Kennst du die Zeit, da die Steinböcke gebären, oder hast du beobachtet, wann die Hindinnen werfen?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 Zählst du die Monde, die sie erfüllen sollen, und weißt du die Zeit ihres Gebärens?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 Sie legen sich nieder, werfen ihre Jungen und sind ihrer Wehen los.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Ihre Jungen erstarken, wachsen im Freien auf, verlassen sie und kommen nicht mehr zurück.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 Wer hat den Wildesel frei laufen lassen, und wer hat die Bande des Wildlings aufgelöst,
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 dem ich die Steppe zur Wohnung angewiesen habe, das salzige Land zum Aufenthalt?
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 Er lacht der lärmenden Stadt, und das Geschrei des Treibers hört er nicht;
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 er ersieht die Berge zu seiner Weide und läuft allen grünen Kräutern nach.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 Wird der Büffel willig sein, dir zu dienen? Bleibt er an deiner Krippe über Nacht?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 Kannst du den Büffel mit einem Stricke binden, daß er dir Furchen mache oder hinter dir her den Talgrund egge?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 Vertraust du ihm wegen seiner großen Kraft und überlässest du ihm deine Arbeit?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 Rechnest du auf ihn, daß er dir deine Ernte einbringe oder deine Tenne fülle?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 Die Straußin schwingt fröhlich ihre Flügel; sind es aber fromme Schwingen und Federn?
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 Nein, sie überläßt ihre Eier der Erde und läßt sie im Sande ausbrüten.
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 Sie vergißt, daß ein Fuß sie zertreten und ein wildes Tier sie verderben kann.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 Sie ist hart gegen ihre Jungen, als gehörten sie ihr nicht; es macht ihr keinen Kummer, wenn sie sich umsonst abgemüht hat;
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 denn Gott hat ihr die Weisheit versagt und ihr keinen Verstand zugeteilt.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 Zur Zeit, da sie ihre Flügel in die Höhe schlägt, verlacht sie Roß und Reiter.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 Hast du dem Roß Stärke verliehen und seinen Hals mit der flatternden Mähne umhüllt?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 Lehrst du es springen wie eine Heuschrecke, daß sein stolzes Schnauben furchtbar klingt?
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 Es scharrt den Boden, freut sich seiner Stärke und läuft den Waffen entgegen;
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 es lacht der Furcht, ist unverzagt und weicht vor dem Schwerte nicht zurück;
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 über ihm klirrt der Köcher, blitzen Speer und Wurfspieß.
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 Es scharrt den Boden mit Ungestüm und bleibt nicht stehen, wenn die Posaune ertönt;
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 sobald die Posaune erklingt, spricht es: Hui! Von ferne wittert es die Schlacht, die Donnerstimme der Führer und das Feldgeschrei.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 Macht es dein Verstand, daß der Habicht fliegt und seine Flügel gen Süden ausbreitet?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 Schwingt sich auf dein Geheiß der Adler empor und legt sein Nest in der Höhe an?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 Er wohnt in Felsspalten und horstet auf Klippen und Bergesspitzen.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 Von dort aus erspäht er sich Beute, seine Augen schweifen weit umher;
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 seine Jungen schlürfen Blut, und wo ein Aas ist, da ist er.
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
