Job 29
1 Und Hiob fuhr in dem Vortrag seiner Sprüche fort und sprach:
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 Wer gibt mir die vorigen Monate zurück und die Tage, in welchen Gott mich behütete?
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 als seine Leuchte über meinem Haupte schien und ich in seinem Lichte durch das Dunkel ging;
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 wie ich in den Tagen meines Herbstes vertrauten Umgang mit Gott bei meinem Zelte pflog;
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 als der Allmächtige noch mit mir war und meine Knaben um mich her;
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 da ich meine Tritte in Milch badete und der Fels neben mir Öl in Strömen goß;
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 als ich noch zum Tore ging, zur Stadt hinauf, und meinen Sitz auf dem Markt aufstellte.
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 Wenn mich die Knaben sahen, so verbargen sie sich, die Greise standen auf und blieben stehen.
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 Die Fürsten hörten auf zu reden und legten die Hand auf den Mund.
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 Die Stimme der Vornehmen stockte, und ihre Zunge klebte am Gaumen.
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 Wessen Ohr mich hörte, der pries mich glücklich, und wessen Auge mich sah, der stimmte mir zu.
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 Denn ich rettete den Elenden, der da schrie, und das Waislein, das keinen Helfer hatte.
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 Der Segen des Verlorenen kam über mich, und ich machte das Herz der Witwe jauchzen.
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 Gerechtigkeit zog ich an, und sie bekleidete mich, mein Talar und Turban war das Recht.
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 Ich war des Blinden Auge und des Lahmen Fuß.
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 Ich war des Armen Vater; und die Streitsache, die ich nicht kannte, untersuchte ich.
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 Ich zerbrach die Stockzähne des Ungerechten und riß ihm den Raub aus den Zähnen.
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 Und so dachte ich, ich würde mit meinem Neste sterben und wie der Phönix viele Tage erleben.
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 Meine Wurzel war an Wassern ausgebreitet, und der Tau übernachtete auf meinem Zweig.
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 Meine Herrlichkeit erneuerte sich bei mir, und mein Bogen verjüngte sich in meiner Hand.
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 Auf mich hörte und wartete man und lauschte stillschweigend auf meinen Rat.
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 Auf meine Rede folgte kein Widerspruch, und meine Worte träufelten auf sie.
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 Sie harrten auf mich, wie das Erdreich auf einen Regen, und sperrten ihren Mund auf, wie nach einem Spätregen.
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 Lächelte ich sie an, so konnten sie es kaum glauben, und das Licht meines Angesichts konnten sie nicht verdunkeln.
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 Ich prüfte ihren Weg und saß oben an und wohnte wie ein König unter dem Volke, wie einer, der die Traurigen tröstet.
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
