Psaumes 18
1 Au maître chantre. Du serviteur de l'Éternel, de David, qui adressa à l'Éternel les paroles de ce cantique, lorsque l'Éternel l'eut délivré de la main de tous ses ennemis, et de la main de Saül; et il dit: Je t'aime, ô Éternel, ô source de ma force,
Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
2 Éternel, mon rocher, mon asile et mon libérateur! mon Dieu! ô mon rocher, où je vais m'abriter! mon bouclier, corne de mon salut, mon boulevard!
Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
3 Loué soit l'Éternel! me suis-je écrié, et de mes ennemis j'ai été délivré.
Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
4 Les vagues de la mort m'enserraient, et les torrents de l'adversité m'épouvantaient;
Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
6 Dans mon angoisse j'invoquai l'Éternel, et vers mon Dieu j'élevai mes cris: de son parvis Il entendit ma voix, et mes cris arrivés devant lui vinrent à ses oreilles.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
7 Alors la terre oscilla et trembla, et les bases des montagnes furent émues, et elles s'ébranlèrent, parce qu'il était courroucé.
Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
8 Une fumée sortit de ses narines, et de sa bouche un feu dévorant; et Il fit jaillir des charbons ardents.
Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
9 Et Il inclina le ciel, et Il descendit; et l'obscurité était sous ses pieds.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
10 Et Il était monté sur le Chérubin, et volait, et Il planait sur les ailes du vent.
Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
11 Il prit les ténèbres pour sa couverture, et autour de lui pour sa tente les noires vapeurs et les nuées épaisses.
Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
12 De la splendeur qui le précède, sortirent les nuages, portant la grêle et les charbons de feu.
Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
13 Et l'Éternel tonna dans le ciel, et le Très-haut émit sa voix, avec la grêle et des charbons de feu.
Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
14 Il lança ses flèches et Il les dissipa, et mille foudres, et Il les défit.
Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
15 Et l'on vit paraître les vallées de la mer et les fondements du monde furent mis à nu au grondement de ta voix, Éternel, au souffle du vent de tes narines.
Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
16 Il tendit sa main d'en haut, et me prit, et Il me retira des grandes eaux.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
17 Il me sauva de mes robustes ennemis, et de mes adversaires qui l'emportaient sur moi.
Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
18 Ils m'attaquaient au jour du malheur; mais l'Éternel fut un soutien pour moi.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
19 Il me tira au large, Il me dégagea, parce qu'il m'était propice.
Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
20 L'Éternel me traita selon ma justice, et me rendit selon la pureté de mes mains.
Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
21 Car je gardais les voies de l'Éternel, et n'étais point rebelle à mon Dieu.
Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
22 Car j'avais toutes ses lois sous les yeux, et je ne secouais point ses commandements;
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
23 j'étais sans reproche envers lui, et je prenais garde de me rendre coupable.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
24 Aussi l'Éternel me rendit selon ma justice, selon la pureté de mes mains, dont Il était témoin.
Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
25 A celui qui t'aime, tu donnes ton amour, tu te montres juste pour l'homme juste,
Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
26 tu es pur envers celui qui est pur, et tu trahis celui qui est perfide.
Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
27 Car tu es en aide au peuple qui souffre, et tu humilies les yeux hautains.
Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
28 Oui, tu as fait luire ma lampe; l'Éternel, mon Dieu, éclaira mes ténèbres.
Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
29 Avec toi j'affrontai des bataillons, et avec mon Dieu je franchis des murailles.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
30 Les voies de Dieu ne sont point trompeuses, la parole de l'Éternel est sans alliage; Il est un bouclier pour quiconque le réclame.
Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
31 Car qui est-ce qui est Dieu, hors l'Éternel? et qui est un rocher, sinon notre Dieu,
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
32 ce Dieu, qui me donna la force pour ceinture, et rendit mes voies irréprochables?
Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
33 Il assimila mes pieds à ceux de la biche, et Il m'établit sur mes hauteurs.
Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
34 Il forma mes mains au combat, et mon bras sut bander l'arc d'airain.
Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
35 Tu me donnas le bouclier de ton secours, et ta droite me soutint, et ta clémence daigna m'agrandir.
Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
36 Sous mes pieds tu donnas de l'espace à mes pas, et mes talons ne furent point vacillants.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
37 Je poursuivis mes ennemis, et je les atteignis, et je ne revins pas qu'ils ne fussent détruits;
Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
38 je les écrasai, et ils n'ont pu se relever, ils tombèrent sous mes pieds.
Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
39 Tu me ceignis de force pour la bataille, et tu fis plier mes adversaires sous mes coups.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
40 Tu me fis voir le dos de mes ennemis, et j'anéantis ceux qui me haïssaient.
Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
41 Ils crièrent au secours; il n'y eut point de Sauveur; ils crièrent à l'Éternel; Il ne leur répondit pas.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
42 Je les mis en poudre, comme la poussière qui est au vent, et je les balayai comme la boue des rues.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
43 Tu me délivras des agressions des peuples, et tu me constituas chef des nations; des peuples à moi inconnus me furent asservis;
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
44 sur ma renommée ils se soumirent, les enfants de l'étranger devinrent mes flatteurs,
Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
45 les enfants de l'étranger succombèrent, et quittèrent alarmés leurs châteaux.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
46 Vive l'Éternel, et béni soit mon rocher! qu'il soit exalté mon Dieu sauveur,
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
47 le Dieu qui m'accorda la vengeance, et m'assujettit les peuples!
Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
48 M'ayant délivré de mes ennemis, tu m'as fait triompher de mes adversaires, tu m'as fait échapper à l'homme violent.
Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
49 Aussi je veux te chanter parmi les peuples, Éternel, et célébrer ton nom,
Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
50 ô toi qui accordes un grand salut à ton Roi, et fais miséricorde à ton Oint, à David, et à sa race éternellement!
Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
