Job 36
1 Élihu continua et dit:
Elihu puhui vielä ja sanoi:
2 Attends un peu, et je vais poursuivre, Car j’ai des paroles encore pour la cause de Dieu.
Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.
3 Je prendrai mes raisons de haut, Et je prouverai la justice de mon créateur.
Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.
4 Sois-en sûr, mes discours ne sont pas des mensonges, Mes sentiments devant toi sont sincères.
Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.
5 Dieu est puissant, mais il ne rejette personne; Il est puissant par la force de son intelligence.
Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.
6 Il ne laisse pas vivre le méchant, Et il fait droit aux malheureux.
Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.
7 Il ne détourne pas les yeux de dessus les justes, Il les place sur le trône avec les rois, Il les y fait asseoir pour toujours, afin qu’ils soient élevés.
Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.
8 Viennent-ils à tomber dans les chaînes, Sont-ils pris dans les liens de l’adversité,
Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:
9 Il leur dénonce leurs œuvres, Leurs transgressions, leur orgueil;
Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,
10 Il les avertit pour leur instruction, Il les exhorte à se détourner de l’iniquité.
Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.
11 S’ils écoutent et se soumettent, Ils achèvent leurs jours dans le bonheur, Leurs années dans la joie.
Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.
12 S’ils n’écoutent pas, ils périssent par le glaive, Ils expirent dans leur aveuglement.
Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.
13 Les impies se livrent à la colère, Ils ne crient pas à Dieu quand il les enchaîne;
Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;
14 Ils perdent la vie dans leur jeunesse, Ils meurent comme les débauchés.
Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.
15 Mais Dieu sauve le malheureux dans sa misère, Et c’est par la souffrance qu’il l’avertit.
Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.
16 Il te retirera aussi de la détresse, Pour te mettre au large, en pleine liberté, Et ta table sera chargée de mets succulents.
Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.
17 Mais si tu défends ta cause comme un impie, Le châtiment est inséparable de ta cause.
Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.
18 Que l’irritation ne t’entraîne pas à la moquerie, Et que la grandeur de la rançon ne te fasse pas dévier!
Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.
19 Tes cris suffiraient-ils pour te sortir d’angoisse, Et même toutes les forces que tu pourrais déployer?
Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?
20 Ne soupire pas après la nuit, Qui enlève les peuples de leur place.
Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.
21 Garde-toi de te livrer au mal, Car la souffrance t’y dispose.
Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.
22 Dieu est grand par sa puissance; Qui saurait enseigner comme lui?
Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?
23 Qui lui prescrit ses voies? Qui ose dire: Tu fais mal?
Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?
24 Souviens-toi d’exalter ses œuvres, Que célèbrent tous les hommes.
Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.
25 Tout homme les contemple, Chacun les voit de loin.
Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.
26 Dieu est grand, mais sa grandeur nous échappe, Le nombre de ses années est impénétrable.
Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.
27 Il attire à lui les gouttes d’eau, Il les réduit en vapeur et forme la pluie;
Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,
28 Les nuages la laissent couler, Ils la répandent sur la foule des hommes.
Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.
29 Et qui comprendra le déchirement de la nuée, Le fracas de sa tente?
Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.
30 Voici, il étend autour de lui sa lumière, Et il se cache jusque dans les profondeurs de la mer.
Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.
31 Par ces moyens il juge les peuples, Et il donne la nourriture avec abondance.
Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.
32 Il prend la lumière dans sa main, Il la dirige sur ses adversaires.
Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.
33 Il s’annonce par un grondement; Les troupeaux pressentent son approche.
Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.
