Job 21

1 Job prit la parole et dit:

Job vastasi ja sanoi:

2 Écoutez, écoutez mes paroles, Donnez-moi seulement cette consolation.

Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.

3 Laissez-moi parler, je vous prie; Et, quand j’aurai parlé, tu pourras te moquer.

Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.

4 Est-ce contre un homme que se dirige ma plainte? Et pourquoi mon âme ne serait-elle pas impatiente?

Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?

5 Regardez-moi, soyez étonnés, Et mettez la main sur la bouche.

Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.

6 Quand j’y pense, cela m’épouvante, Et un tremblement saisit mon corps.

Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.

7 Pourquoi les méchants vivent-ils? Pourquoi les voit-on vieillir et accroître leur force?

Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?

8 Leur postérité s’affermit avec eux et en leur présence, Leurs rejetons prospèrent sous leurs yeux.

Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.

9 Dans leurs maisons règne la paix, sans mélange de crainte; La verge de Dieu ne vient pas les frapper.

Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.

10 Leurs taureaux sont vigoureux et féconds, Leurs génisses conçoivent et n’avortent point.

Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.

11 Ils laissent courir leurs enfants comme des brebis, Et les enfants prennent leurs ébats.

Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.

12 Ils chantent au son du tambourin et de la harpe, Ils se réjouissent au son du chalumeau.

He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.

13 Ils passent leurs jours dans le bonheur, Et ils descendent en un instant au séjour des morts. (Sheol h7585)

He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. (Sheol h7585)

14 Ils disaient pourtant à Dieu: Retire-toi de nous; Nous ne voulons pas connaître tes voies.

Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.

15 Qu’est-ce que le Tout-Puissant, pour que nous le servions? Que gagnerons-nous à lui adresser nos prières?

Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?

16 Quoi donc! Ne sont-ils pas en possession du bonheur? Loin de moi le conseil des méchants!

Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.

17 Mais arrive-t-il souvent que leur lampe s’éteigne, Que la misère fonde sur eux, Que Dieu leur distribue leur part dans sa colère,

Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.

18 Qu’ils soient comme la paille emportée par le vent, Comme la balle enlevée par le tourbillon?

Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.

19 Est-ce pour les fils que Dieu réserve le châtiment du père? Mais c’est lui que Dieu devrait punir, pour qu’il le sente;

Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.

20 C’est lui qui devrait contempler sa propre ruine, C’est lui qui devrait boire la colère du Tout-Puissant.

Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.

21 Car, que lui importe sa maison après lui, Quand le nombre de ses mois est achevé?

Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.

22 Est-ce à Dieu qu’on donnera de la science, A lui qui gouverne les esprits célestes?

Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?

23 L’un meurt au sein du bien-être, De la paix et du bonheur,

Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.

24 Les flancs chargés de graisse Et la mœlle des os remplie de sève;

Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.

25 L’autre meurt, l’amertume dans l’âme, Sans avoir joui d’aucun bien.

Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.

26 Et tous deux se couchent dans la poussière, Tous deux deviennent la pâture des vers.

Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.

27 Je sais bien quelles sont vos pensées, Quels jugements iniques vous portez sur moi.

Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.

28 Vous dites: Où est la maison de l’homme puissant? Où est la tente qu’habitaient les impies?

Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?

29 Mais quoi! N’avez-vous point interrogé les voyageurs, Et voulez-vous méconnaître ce qu’ils prouvent?

Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?

30 Au jour du malheur, le méchant est épargné; Au jour de la colère, il échappe.

Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.

31 Qui lui reproche en face sa conduite? Qui lui rend ce qu’il a fait?

Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?

32 Il est porté dans un sépulcre, Et il veille encore sur sa tombe.

Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.

33 Les mottes de la vallée lui sont légères; Et tous après lui suivront la même voie, Comme une multitude l’a déjà suivie.

Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.

34 Pourquoi donc m’offrir de vaines consolations? Ce qui reste de vos réponses n’est que perfidie.

Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.