Job 6
1 Alors Job répondit,
Niin Job vastasi ja sanoi:
2 « Oh! si mon angoisse était pesée, et que toutes mes calamités soient mises dans la balance!
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 Car maintenant, il serait plus lourd que le sable des mers, c'est pourquoi mes paroles ont été irréfléchies.
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 Car les flèches du Tout-Puissant sont en moi. Mon esprit boit leur poison. Les terreurs de Dieu se sont dressées contre moi.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 L'âne sauvage braille-t-il quand il a de l'herbe? Ou le bœuf se penche-t-il sur son fourrage?
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 Peut-on manger sans sel ce qui n'a pas de saveur? Ou y a-t-il un goût dans le blanc d'un œuf?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 Mon âme refuse de les toucher. Ils sont comme de la nourriture répugnante pour moi.
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 « Oh, que je puisse avoir ma demande, que Dieu m'accorde la chose que je désire,
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 même qu'il plairait à Dieu de m'écraser; qu'il lâche sa main, et me coupe!
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 Qu'elle soit encore ma consolation, oui, laissez-moi exulter dans la douleur qui n'épargne pas, que je n'ai pas renié les paroles du Saint.
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11 Quelle est ma force, pour que j'attende? Quelle est ma fin, pour que je sois patient?
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 Ma force est-elle la force des pierres? Ou ma chair est-elle de bronze?
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 N'est-ce pas que je n'ai pas de secours en moi, que la sagesse est éloignée de moi?
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 « A celui qui est prêt à s'évanouir, il faut que son ami fasse preuve de bonté; même à celui qui abandonne la crainte du Tout-Puissant.
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 Mes frères ont agi de façon trompeuse comme un ruisseau, comme le canal des ruisseaux qui passent;
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 qui sont noirs à cause de la glace, dans laquelle la neige se cache.
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 Pendant la saison sèche, ils disparaissent. Quand il fait chaud, ils sont consommés hors de leur place.
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 Les caravanes qui voyagent à côté d'eux se détournent. Ils montent dans le désert, et périssent.
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 Les caravanes de Tema regardaient. Les compagnies de Saba les attendaient.
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 Ils ont été affligés parce qu'ils étaient confiants. Ils sont arrivés là, et ont été confondus.
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 Car maintenant vous n'êtes rien. Vous voyez une terreur, et vous avez peur.
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22 Ai-je jamais dit: « Donne-moi »? ou « Offrez-moi un cadeau de votre substance »?
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 ou « Délivre-moi de la main de l'adversaire »? ou: « Délivre-moi de la main de l'oppresseur »?
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 « Apprends-moi, et je me tairai. Fais-moi comprendre mon erreur.
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 Quelle force ont les paroles de la droiture! Mais votre réprobation, que réprouve-t-elle?
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 Avez-vous l'intention de réprouver les mots, puisque les discours de celui qui est désespéré sont comme du vent?
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 Oui, vous tireriez même au sort pour l'orphelin, et faire de votre ami une marchandise.
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 Maintenant, regardez-moi avec plaisir, car je ne te mentirai pas en face.
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 Veuillez retourner. Qu'il n'y ait pas d'injustice. Oui, revenez encore. Ma cause est juste.
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 Y a-t-il de l'injustice sur ma langue? Mon goût ne peut-il pas discerner des choses malicieuses?
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
