Job 14
1 « L'homme, qui est né d'une femme, est de peu de jours, et pleine d'ennuis.
"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
2 Il croît comme une fleur, et on le coupe. Il fuit aussi comme une ombre, et ne continue pas.
kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3 Ouvrez-vous les yeux sur une telle personne, et m'amener en jugement avec vous?
Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4 Qui peut faire sortir un objet pur d'un objet impur? Pas un seul.
Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
5 Voyant que ses jours sont déterminés, le nombre de ses mois est avec vous, et vous avez nommé ses limites qu'il ne peut pas dépasser.
Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
6 Détournez les yeux de lui, pour qu'il se repose, jusqu'à ce qu'il accomplisse, comme un mercenaire, sa journée.
Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7 « Car il y a de l'espoir pour un arbre si on le coupe, qu'il germera à nouveau, que sa tendre branche ne cessera pas.
Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
8 Mais sa racine vieillit dans la terre, et son stock meurt dans le sol,
Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
9 pourtant, grâce à l'odeur de l'eau, il bourgeonnera, et faire pousser des rameaux comme une plante.
niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
10 Mais l'homme meurt, il est abattu. Oui, l'homme abandonne l'esprit, et où est-il?
Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
11 Comme les eaux s'éloignent de la mer, et la rivière se vide et s'assèche,
Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12 Alors l'homme se couche et ne se relève pas. Jusqu'à ce que les cieux ne soient plus, ils ne se réveilleront pas, ni être tirés de leur sommeil.
niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
13 « Oh! si tu me cachais dans le séjour des morts, que tu me garderais secret jusqu'à ce que ta colère soit passée, que vous me désigniez un moment précis et que vous vous souveniez de moi! (Sheol h7585)
Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)
14 Si un homme meurt, vivra-t-il de nouveau? J'attendrais tous les jours de ma guerre, jusqu'à ce que je sois libéré.
Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
15 Vous appeliez, et je vous répondais. Vous auriez un désir pour le travail de vos mains.
Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
16 Mais maintenant, tu comptes mes pas. Ne veillez-vous pas sur mon péché?
Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
17 Ma désobéissance est enfermée dans un sac. Vous fixez mon iniquité.
rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
18 « Mais la montagne qui s'écroule n'aboutit à rien. La pierre est retirée de sa place.
Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
19 Les eaux usent les pierres. Ses torrents emportent la poussière de la terre. Donc vous détruisez l'espoir de l'homme.
vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
20 Vous l'emportez à jamais sur lui, et il s'en va. Vous changez son visage, et le renvoyez.
Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
21 Ses fils viennent à l'honneur, et il ne le sait pas. Ils sont rabaissés, mais il ne le perçoit pas d'eux.
Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
22 Mais sa chair, sur lui, souffre, et son âme en lui se lamente. »
Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
