Psalmien 85
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Herra, ennen sinä olit suosiollinen maallesi, sinä käänsit Jaakobin kohtalon.
En Psalm Korah barnas, till att föresjunga. Herre, du som fordom vast dino lande nådelig, och förlossade de fångar af Jacob;
2 Sinä annoit anteeksi kansasi pahat teot ja peitit kaikki heidän syntinsä. (Sela)
Du som tillförene dino folke missgerning förlåtit hafver, och alla deras synder öfvertäckt; (Sela)
3 Sinä panit kaiken kiivastuksesi pois ja lauhduit vihasi hehkusta.
Du som tillförene alla dina vrede borttagit hafver, och vändt dig ifrå dine vredes grymhet;
4 Käänny taas meidän puoleemme, sinä pelastuksemme Jumala, älä ole enää tuimistunut meihin.
Tröst oss, Gud vår Frälsare, och låt af dine ogunst till oss.
5 Oletko ainiaaksi vihastunut meihin, pidätkö vihaa suvusta sukuun?
Vill du då till evig tid uppå oss vred vara; och låt dina vrede gå evinnerliga?
6 Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa?
Vill du då icke åter vederqvicka oss; att ditt folk må glädja sig öfver dig?
7 Herra, suo meidän nähdä sinun armosi, anna apusi meille.
Herre, bete oss dina nåde, och hjelp oss.
8 Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen.
Ack! att jag höra måtte, det Herren Gud talar, att han sino folke och sinom heligom frid tillsade; på det de icke skola på någon galenskap komma.
9 Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu.
Dock är ju hans hjelp när dem som frukta honom, att i vårt land skall ära bo;
10 Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa,
Att godhet och trohet mötas tillsamman, rättfärdighet och frid kyssas;
11 uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta.
Att trohet må växa på jordene, och rättfärdighet skåda neder af himmelen;
12 Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa.
Att ock Herren oss godt gör; på det vårt land må sina frukt gifva;
13 Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä.
Att rättfärdighet må ändå för honom blifva, och sin rätta gång hafva.
