Psalmien 81
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
(Til Sangmesteren. Al-haggittit. Af Asaf.) Jubler for Gud, vor Styrke, råb af fryd for Jakobs Gud,
2 Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
istem Lovsang, lad Pauken lyde, den liflige Citer og Harpen;
3 Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
stød i Hornet på Nymånedagen, ved Fuldmåneskin på vor Højtidsdag!
4 Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
Thi det er Lov i Israel, et Bud fra Jakobs Gud;
5 Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
han gjorde det til en Vedtægt i Josef, da han drog ud fra Ægypten, hvor han hørte et Sprog, han ikke kendte.
6 "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
"Jeg fried hans Skulder for Byrden, hans Hænder slap fri for Kurven.
7 Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)
I Nøden råbte du, og jeg frelste dig, jeg svarede dig i Tordenens Skjul, jeg prøvede dig ved Meribas Vande. (Sela)
8 "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
Hør, mit Folk, jeg vil vidne for dig, Israel, ak, om du hørte mig!
9 Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
En fremmed Gud må ej findes hos dig, tilbed ikke andres Gud!
10 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
Jeg, HERREN, jeg er din Gud! som førte dig op fra Ægypten; luk din Mund vidt op, og jeg vil fylde den!
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
Men mit Folk vilde ikke høre min Røst, Israel lød mig ikke.
12 Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
Da lod jeg dem fare i deres Stivsind, de vandrede efter deres egne Råd.
13 Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
Ak, vilde mit Folk dog høre mig, Israel gå mine Veje!
14 niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
Da kued jeg snart deres Fjender, vendte min Hånd mod deres Uvenner!
15 Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
Deres Avindsmænd skulde falde og gå til Grunde for evigt;
16 Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."
jeg nærede dig med Hvedens Fedme, mættede dig med Honning fra Klippen!"
