Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
[A Psalm] of instruction for Asaph. Give heed, O my people, to my law: incline your ear to the words of my mouth.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
I will open my mouth in parables: I will utter dark sayings [which have been] from the beginning.
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
All which we have heard and known, and our fathers have declared to us.
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
They were not hid from their children to a second generations; [the fathers] declaring the praises of the Lord, and his mighty acts, and his wonders which he wrought.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
And he raised up a testimony in Jacob, and appointed a law in Israel, which he commanded our fathers, to make it known to their children:
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
that another generation might know, even the sons which should be born; and they should arise and declare them to their children.
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
That they might set their hope on God, and not forget the works of God, but diligently seek his commandments.
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
That they should not be as their fathers, a perverse and provoking generation; a generation which set not its heart aright, and its spirit was not steadfast with God.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
The children of Ephraim, bending and shooting [with] the bow, turned [back] in the day of battle.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
They kept not the covenant of God, and would not walk in his law.
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
And they forgot his benefits, and his miracles which he [had] showed them;
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
the miracles which he wrought before their fathers, in the land of Egypt, in the plain of Tanes.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
He clave the sea, and led them through: he made the waters to stand as [in] a bottle.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
And he guided them with a cloud by day, and all the night with a light of fire.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
he clave a rock in the wilderness, and made them drink as in a great deep.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
And he brought water out of the rock, and caused waters to flow down as rivers.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
And they sinned yet more against him; they provoked the Most High in the wilderness.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
And they tempted God in their hearts, in asking meat for [the desire of] their souls.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
They spoke also against God, and said, Will God be able to prepare a table in the wilderness?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Forasmuch as he struck the rock, and the waters flowed, and the torrents ran abundantly; will he be able also to give bread, or prepare a table for his people?
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
Therefore the Lord heard, and was provoked: and fire was kindled in Jacob, and wrath went up against Israel.
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
Because they believed not in God, and trusted not in his salvation.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
Yet he commanded the clouds from above, and opened the doors of heaven,
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
and rained upon them manna to eat, and gave them the bread of heaven.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
Man ate angels' bread; he sent them provision to the full.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
He removed the south wind from heaven; and by his might he brought in the southwest wind.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
And he rained upon them flesh like dust, and feathered birds like the sand of the seas.
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
And they fell into the midst of their camp, round about their tents.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
So they ate, and were completely filled; and he gave them their desire.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
They were not disappointed of their desire: [but] when their food was yet in their mouth,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
then the indignation of God rose up against them, and killed the fattest of them, and overthrew the choice men of Israel.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
In the midst of all this they sinned yet more, and believed not his miracles.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
And their days were consumed in vanity, and their years with anxiety.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
When he killed them, they sought him: and they returned and called betimes upon God.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
And they remembered that God was their helper, and the most high God was their redeemer.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
Yet they loved him [only] with their mouth, and lied to him with their tongue.
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
For their heart [was] not right with him, neither were they steadfast in his covenant.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
But he is compassionate, and will forgive their sins, and will not destroy [them]: yes, he will frequently turn away his wrath, and will not kindle all his anger.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
And he remembered that they are flesh; a wind that passes away, and returns not.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
How often did they provoke him in the wilderness, [and] anger him in a dry land!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Yes, they turned back, and tempted God, and provoked the Holy One of Israel.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
They remembered not his hand, the day in which he delivered them from the hand of the oppressor.
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
How he had wrought his signs in Egypt, and his wonders in the field of Tanes:
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
and had changed their rivers into blood; and their streams, that they should not drink.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
He sent against them the dog-fly, and it devoured them; and the frog, and it spoiled them.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
And he gave their fruit to the canker worm, and their labours to the locust.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
He killed their vines with hail, and their sycamores with frost.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
And he gave up their cattle to hail, and their substance to the fire.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
He sent out against them the fury of his anger, wrath, and indignation, and affliction, a message by evil angels.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
He made a way for his wrath; he spared not their souls from death, but consigned their cattle to death;
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
and struck every firstborn in the land of Egypt; the first fruits of their labours in the tents of Cham.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
And he removed his people like sheep; he led them as a flock in the wilderness.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
And he guided them with hope, and they feared not: but the sea covered their enemies.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
And he brought them in to the mountain of his sanctuary, this mountain which his right hand had purchased.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
And he cast out the nations from before them, and made them to inherit by a line of inheritance, and made the tribes of Israel to dwell in their tents.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
Yet they tempted and provoked the most high God, and kept not his testimonies.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
And they turned back, and broke covenant, even as also their fathers: they became like a crooked bow.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
And they provoked him with their high places, and moved him to jealousy with their graven images.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
God heard and lightly regarded [them], and greatly despised Israel.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
And he rejected the tabernacle of Selom, his tent where he lived amongst men.
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
And he gave their strength into captivity, and their beauty into the enemy's hand.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
And he gave his people to the sword; and disdained his inheritance.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
Fire devoured their young men; and their virgins mourned not.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
Their priests fell by the sword; and their widows shall not be wept for.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
So the Lord awaked as one out of sleep, [and] as a mighty man who has been heated with wine.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
And he struck his enemies in the hinder parts: he brought on them a perpetual reproach.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
And he rejected the tabernacle of Joseph, and chose not the tribe of Ephraim;
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
but chose the tribe of Juda, the mount Sion which he loved.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
And he built his sanctuary as [the place] of unicorns; he founded it for ever on the earth.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
He chose David also his servant, and took him up from the flocks of sheep.
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
He took him from following the ewes great with young, to be the shepherd of Jacob his servant, and Israel his inheritance.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
So he tended them in the innocency of his heart; and guided them by the skilfulness of his hands.
