Jobin 17

1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.

I perish, carried away by the wind, and I seek for burial, and obtain [it] not.

2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.

Weary I entreat; and what have I done? and strangers have stolen my goods.

3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?

Who is this? let him join hands with me.

4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.

For you have hid their heart from wisdom; therefore you shall not exalt them.

5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

He shall promise mischief to [his] companions: but [their] eyes have failed for [their] children.

6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.

But you has made me a byword amount the nations, and I am become a scorn to them.

7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.

For my eyes are dimmed through pain; I have been grievously beset by all.

8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

Wonder has seized true men upon this; and let the just rise up against the transgressor.

9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

But let the faithful hold on his own way, and let him that is pure of hands take courage.

10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.

Howbeit, do you all strengthen [yourselves] and come now, for I do not find truth in you.

11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.

My days have passed in groaning, and my heart-strings are broken.

12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.

I have turned the night into day: the light is short because of darkness.

13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)

For if I remain, Hades is my habitation: and my bed has been made in darkness. (Sheol h7585)

14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.

I have called upon death to be my father, and corruption [to be] my mother and sister.

15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?

Where then is yet my hope? or [where] shall I see my good?

16 Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa." (Sheol h7585)

Will they go down with me to Hades, or shall we go down together to the tomb? (Sheol h7585)