Psalmien 49
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
Psalmus David, in finem, filiis Core. Audite haec omnes Gentes: auribus percipite omnes, qui habitatis orbem:
2 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
Quique terrigenae, et filii hominum: simul in unum dives et pauper.
3 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
Os meum loquetur sapientiam: et meditatio cordis mei prudentiam.
4 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
Inclinabo in parabolam aurem meam: aperiam in psalterio propositionem meam.
5 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
Cur timebo in die mala? iniquitas calcanei mei circumdabit me:
6 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
Qui confidunt in virtute sua: et in multitudine divitiarum suarum gloriantur.
7 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
Frater non redimit, redimet homo: non dabit Deo placationem suam.
8 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
Et pretium redemptionis animae suae: et laborabit in aeternum,
9 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
et vivet adhuc in finem.
10 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
Non videbit interitum, cum viderit sapientes morientes: simul insipiens, et stultus peribunt. Et relinquent alienis divitias suas:
11 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
et sepulchra eorum domus illorum in aeternum. Tabernacula eorum in progenie, et progenie: vocaverunt nomina sua in terris suis.
12 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Et homo, cum in honore esset, non intellexit: comparatus est iumentis insipientibus, et similis factus est illis.
13 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)
Haec via illorum scandalum ipsis: et postea in ore suo complacebunt.
14 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)
Sicut oves in inferno positi sunt: mors depascet eos. Et dominabuntur eorum iusti in matutino: et auxilium eorum veterascet in inferno a gloria eorum. (Sheol h7585)
15 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)
Verumtamen Deus redimet animam meam de manu inferi, cum acceperit me. (Sheol h7585)
16 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
Ne timueris cum dives factus fuerit homo: et cum multiplicata fuerit gloria domus eius.
17 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
Quoniam cum interierit, non sumet omnia: neque descendet cum eo gloria eius.
18 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
Quia anima eius in vita ipsius benedicetur: confitebitur tibi cum benefeceris ei.
19 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
Introibit usque in progenies patrum suorum: et usque in aeternum non videbit lumen.
20 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Homo, cum in honore esset, non intellexit: comparatus est iumentis insipientibus, et similis factus est illis.
