Psalmien 44
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
“To the chief musician, for the sons of Korach, a Maskil.” O God, with our ears have we heard, our fathers have told us, deeds which thou hadst done in their days, in times of old.
2 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
Thou, with thy hand, didst indeed drive out nations, and plant them; thou didst ill-treat people, and cause them to spread out.
3 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
For not by their sword did they obtain possession of the land, and their own arm brought them no victory; but thy right hand, and thy arm, and the light of thy countenance, because thou hadst given them thy favor.
4 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
Thou art my King, O God: ordain salvation for Jacob.
5 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
Through thee will we butt down our assailants: through thy name will we tread under foot our opponents.
6 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
For not in my bow will I trust, and my sword shall not help me.
7 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
But thou helpest us against our assailants, and those that hate us thou puttest to shame.
8 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
Of God we boast all the day, and to thy name will we give thanks for ever. (Selah)
9 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
But [now] thou hast cast off, and put us to the blush, and goest not forth with our armies.
10 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
Thou causest us to turn back from before our assailant: and they who hate us take spoil for themselves.
11 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
Thou givest us up like sheep for food, and among the nations hast thou dispersed us.
12 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
Thou sellest thy people for no value, and acquirest no gain by their price.
13 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
Thou renderest us a reproach to our neighbors, a scorn and a derision to those that are round about us.
14 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
Thou renderest us a by-word among the nations, a shaking of the head among the people.
15 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
All the day is my disgrace before me, and the shame of my face covereth me;
16 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
Because of the voice of him that reproacheth and blasphemeth; by reason of the enemy and him that seeketh vengeance.
17 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
All this is come over us, yet have we not forgotten thee; nor have we dealt falsely by thy covenant;
18 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
Our heart is not moved backward, nor hath our step turned aside from thy path:
19 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
Even when thou didst crush us in the abode of monsters, and cover us with the shadow of death.
20 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
If we had forgotten the name of our God, or spread forth our hands to a strange God:
21 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
Would not God search out this? for he knoweth the secrets of the heart.
22 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
But for thy sake are we slain all the day; we are counted as flocks [destined] for slaughter.
23 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
Awake, wherefore wilt thou sleep, O Lord? arise, abandon us not for ever.
24 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
Wherefore wilt thou hide thy face, wilt thou forget our misery, and our oppression?
25 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
For our soul is bowed down to the dust; our body cleaveth unto the earth.
26 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
Arise unto our help, and redeem us for the sake of thy kindness.
