Psalmien 18
1 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
Ljubiæu te, Gospode, krjeposti moja,
2 Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
Gospode, grade moj, zaklone moj, koji se oboriti ne može, izbavitelju moj, Bože moj, kamena goro, na kojoj se ne bojim zla, štite moj, rože spasenja mojega, utoèište moje!
3 Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Prizivljem Gospoda, kojemu se klanjati valja, i opraštam se neprijatelja svojih.
4 Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Obuzeše me smrtne bolesti, i potoci nevaljalijeh ljudi uplašiše me.
Opkoliše me bolesti paklene, stegoše me zamke smrtne. (Sheol h7585)
6 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
U svojoj tjeskobi prizvah Gospoda, i k Bogu svojemu povikah; on èu iz dvora svojega glas moj, i vika moja doðe mu do ušiju.
7 Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Zatrese se i pokoleba se zemlja, zadrmaše se i pomjeriše iz temelja gore, jer se on razljuti.
8 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Podiže se dim od gnjeva njegova, iz usta njegovijeh oganj, koji proždire, i živo ugljevlje otskakaše od njega.
9 Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Savi nebesa i siðe. Mrak bješe pod nogama njegovijem.
10 Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
Sjede na heruvima i podiže se, i poletje na krilima vjetrnijem.
11 hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
Od mraka naèini sebi krov, sjenicu oko sebe, od mraènijeh voda, oblaka vazdušnijeh.
12 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
Od sijevanja pred njim kroz oblake njegove udari grad i živo ugljevlje.
13 Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
Zagrmje na nebesima Gospod, i višnji pusti glas svoj, grad i živo ugljevlje.
14 Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
Pusti strijele svoje, i razmetnu ih; silu munja, i rasu ih.
15 . Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
I pokazaše se izvori vodeni, i otkriše se temelji vasionoj od prijetnje tvoje, Gospode, od dihanja duha gnjeva tvojega.
16 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
Tada pruži s visine ruku, uhvati me, izvuèe me iz vode velike.
17 hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Izbavi me od neprijatelja mojega silnoga i od mojih nenavidnika, kad bijahu jaèi od mene.
18 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
Ustaše na me u dan nevolje moje, ali mi Gospod bi potpora.
19 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Izvede me na prostrano mjesto, i izbavi me, jer sam mu mio.
20 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
Dade mi Gospod po pravdi mojoj, i za èistotu ruku mojih dariva me.
21 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
Jer se držah putova Gospodnjih, i ne odmetnuh se Boga svojega,
22 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
Nego su svi zakoni njegovi preda mnom, i zapovijesti njegovijeh ne uklanjam od sebe.
23 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
Bih mu vjeran, i èuvah se od bezakonja svojega.
24 Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
Dade mi Gospod po pravdi mojoj, po èistoti ruku mojih pred oèima njegovima.
25 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
Sa svetima postupaš sveto, s èovjekom vjernim vjerno,
26 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
S èistim èisto, a s nevaljalim nasuprot njemu.
27 Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
Jer ti pomažeš ljudima nevoljnim, a oèi ponosite ponižavaš.
28 Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
Ti raspaljuješ vidjelo moje; Gospod moj prosvjetljuje tamu moju.
29 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
S tobom razbijam vojsku, i s Bogom svojim skaèem preko zida.
30 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
Put je Božji vjeran, rijeè Gospodnja èista. On je štit svjema koji se u nj uzdaju.
31 Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
Jer ko je Bog osim Gospoda, i ko je obrana osim Boga našega?
32 se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
Ovaj Bog opasuje me snagom, i èini mi vjeran put.
33 tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
Daje mi noge kao u jelena, i na visine stavlja me.
34 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
Uèi ruke moje boju, i mišice moje èini da su luk od mjedi.
35 Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
Ti mi daješ štit spasenja svojega; desnica tvoja drži me, i milost tvoja èini me velika.
36 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Ti širiš korak moj, te se ne spotièu noge moje.
37 Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
Tjeram neprijatelje svoje i stižem ih, i ne vraæam se dok ih ne istrijebim.
38 minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
Obaram ih, i ne mogu ustati, padaju pod noge moje.
39 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Jer me ti opasuješ snagom za boj, i koji ustanu na me, obaraš ih preda mnom.
40 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
Neprijatelja mojih pleæi ti mi obraæaš, i potirem nenavidnike svoje.
41 He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
Oni vièu, ali nema pomagaèa, ka Gospodu, ali ih on ne sluša.
42 Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
Rasipam ih kao prah po vjetru, kao blato po ulicama gazim ih.
43 Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Ti me izbavljaš od bune narodne, postavljaš me da sam glava tuðim plemenima; narod kojega ne poznavah, služi mi.
44 Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
Po samome èuvenju slušaju me, tuðini pokorni su mi.
45 Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
Tuðini blijede, dršæu u gradovima svojim.
46 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
Živ je Gospod, i da je blagosloven braniè moj! Da se uzvisi Bog spasenja mojega,
47 Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
Bog, koji mi daje osvetu, i pokorava mi narode,
48 sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
Koji me izbavlja od neprijatelja, podiže me nad one koji ustaju na me i od èovjeka žestoka izbavlja me!
49 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
Toga radi hvalim te, Gospode, pred narodima, i pojem imenu tvojemu,
50 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
Koji slavno izbavljaš cara svojega, i èiniš milost pomazaniku svojemu Davidu i natražju njegovu dovijeka.
